Herra M soitti. Kyseli kovasti kuulumisia. Kerroin Herra R:stä ja hän ei aluksi uskonut. Kysyi onko se oikeasti oikea vai kusetanko. Kyseli, että onko vakavaa ja aiotteko olla vielä kesällä. Vastaisin, että kyllä tänä kesänä ja ensi kesänä. Ja naimisiin mennään ja kohta muutetaan yhteen (hih hih.. not gonna happen...) Toivotteli onnea ja sanoi soittelevansa. Jännä miten voi kuulla kuinka toisen sydän menee ensin täysin pysähtyy ja sen jälkee rapisee lattialle.

Olen pahoillani, mutta kun Herra R on vain järjettömän inana. Mutta älkää sitten herran jumala sitä sille kertoko. Pelästyy koska nyt pitää ottaa rauhallisesti. Se on vain sen tyyli ja tapa toimia. Siksi toiseksi se ei ole ollut kuutta vuotta sinkkuna niin kuin minä ja tarvii tilaa itselleen. Kuitenkin tilanne hänellä on uusi: ei lapsia joka päivä, arki jne. Juteltiin taas tänään puhelimessa selviksi tiettyjä asioita. Ihanaa! Tosin suoraan sanottuna viime lauantaina kun istuttiin samassa autossa 12 tuntia niin alkoi olla siinä rajoilla, että ei välttämättä enää yhtään pidempään. Mukavaa oli en sitä sano, mutta lauantai iltana alkoi ahdistaa. Jännä juttu. Minä vain tarvin valtavasti omaa tilaa.

Olin tänään 12 tuntia töissä. Tai siis ensin töissä ja sitten koulussa. Ei paha. Näihin pitkiin päiviin ehkä on jo tottunut. Teen ensi tiistaina samanlaisen päivän.

Sain tänään pikapalautteen opettajalta työharjoittelusta. Olivat olleet tosi tyytyväisiä! Jee! Tarkempaa analyysia tulee vielä torstaina kun rakas opettaja tulee kouluun. Mutta tässä mitä opettaja laittoi..

Moi Veera
 
Tää palaute menee koulun historiassa "legendojen" joukkoon. Fyssari lähetti erityisterveiset...X myös tykkäsi teistä kovasti ja mitään kehitettävää teidän toiminnasta eivät suostuneet sanoon, ilmeisesti ootte lahjonu koko porukan henkilökuntaa myöten...????

Tosi kiva saada erityisterveiset. Kyllä sillä ahdistelun määrällä pitäisi saadakin! Siis se fyssari ehdotteli siis... Ja mitä sitä lahjoon ketään kun vain on niin hirvittävän loistavan täydellinen! Onneksi en ollut oma viehättävä itseni vaan todellakin hyvinkin asiallinen, sillä nehän reppanat eivät olisi selviytyneet kun lähdin sieltä pois. Lisäksi Poitsun kanssa leivotut mokkapalat olivat niin täydellisen ihania, että pojat harjoittelussa olivat aivan sulana.. Että hyvällä leivonnalla kuittaa sitten loput kiitokset..  Luoja, että sitä on taas itseensä hyvin tyytyväinen!