Käväisin äsken yläkerran osastolla ja mitkäs siellä tulikaan vastaan. Mamma vaippahousut jalassa. Niin. Hänellä todellakaan ei ollut mitään muuta päällä. Oli pakko kääntyä selin nauramaan. Kyllä tässä ammatissa naurua riittää siinäkuin itkuakin. Yksi halusi juuri geelittää itsensä Orudiksella. Tai lähinnä takapuolen, ja sitä sitten riitti. Yksi ravaa vessassa ihan vain siltä varalta, että jos vaikka kun tulis pissahätä.

Sitten kun minä olen vanhainkodissa niin minä istun ruokasalissa/oleskelutilassa ja arvostelen kovalla äänellä muita ihmisiä. Sekä hoitajia, että hoidettavia. Etsin itsestäni sen vittuilevan akan (joka tulee aina kännissä esiin..) ja loistan verbaalisesti lahjakkailla sanavalinnoilla. Lisäksi palvelutan henkilökuntaa minkä ehdin ja jos joku sanoo vastaan teen valituksen. Haluan aamupalan sänkyyn noin kello 9. Tuoremehua, tumma juustovoileipä tomaatilla, kiitos. Päivän aikana tarkkailen kaikkea mahdollista mistä voisi saada hyvää materiaalia seuraavan päivän kootuille arvosteluille.

- Hei hoitaja. Tiedän yhden kuntosalin missä voisit ruveta käymään. On tainut kesälomalla makkaramaistua.

- Hei hoitaja. Värjäsitkö itse hiuksesi?

- Anteeksi, mutta tällä leivällä on liikaa rasvaa. Voisitko tuoda toisen ilman margariiniä?

- Mutta tämä vesihän on aivan liian lämmintä. Voisitko edes vähän valuttaa sitä vettä ensin. Kyllä sitä vanhakin pitää arvoa saada.

- Onneksi olkoon vauvan johdosta. Olet sitten päättänyt viisikymppisenä tulla raskaaksi? Ai. Vai et olekaan.

Kjeh, kjeh, kjeh. Sitten voisin ottaa yhen tai kaksi hoitajista (kaksi ärsyttävintä) vähän kuin lempihoitajiksi. Passuuttaisin niitä minkä kerkeisin ja ilmoittaisin, että kukaan muu ei saa   suihkuttaa/ tuoda ruokaa/ rasvata känsäsiä jalkojani jne. Kjeh, kjeh, kjeh.