Yöllä jokseenkin haluaisi olla hiljaisuudessa. Haluaisi. Yksi mamma on huutanut kolme tuntia. Ei auta ruoka, vaipan vaihto, asennon vaihto, juominen, hiusten kampaaminen. Huutaa täysillä. Nyt  vaan ei enää jaksaisi kuunnella. Toinen asiakas kuljeskelee käytävällä ja haluaa mennä nukkumaan. Olen vienyt seitsemän kertaa hänet sänkyynsä nukkumaan ja peitellyt. Menee hetki ja tämä tulee takaisin ja sama peittelyepisodi uudestaan. Nyt vaan ei enää jaksaisi. Kovasti kaipaisi käsirautoja, jotta saisi asukkaan pysymään sängyssään. Kovasti kaipaisi maalarinteippiä, jotta saisi yhden huutelijan suun kiinni.

Selkään sattuu ei voi istua, selkään sattuu ei voi kävellä. Katselimme (noin viidessä osassa kun joku aina soitti apua kesken elokuvan) päivystävän kanssa Pienen suklaapuodin. Ai, että Johnny Depp on ihana. Ahh... Jatkan kuolaamista...