Olin tänään koulussa asiallinen, normaali ihminen. Kaikki ihmettelivät mikä minun on. Olenko sairas? En. Olin asiallinen. Opettajakin oli vähän hämillään.

Kuntosalilla oli aivan huissin mukavaa. Se roikkuva pitkulainen sininen esine katosta sai itseensä kaikki aggressiot. Potku, potku, potku, potku. Vasen puoli on todellakin jäykkä eikä sieltä oikealtakaan puolelta ne potkun nyt niin nätisti irtoa. Mutta kun tässä muutaman viikon venyttelee ja harjoittelee niin eiköhän se siitä.

Ja K:lle tiedoksi: tosiaan ajattelin olla vielä hetken aikaa hengissä, joten voit lopettaa hautajaisteni suunnitelun. Ensi viikolla tulevat verikokeiden tulokset. Eniten jännitää maksa-arvot... ja onhan ihan kiva tietää kolesterolinsakin. Viimeksi se taisi olla (noin 10 vuotta sitten?) 3,2.