Pääsin, pääsin, pääsin!!! Meikäläisestä tulee ensivuonna urheiluhieroja! Pääsin kouluun! Olenpa pikkasen ja ylikin innoissani. Tosi hienoa! Se on just sitä mitä haluan. Tulee vaan syyskuusta loppuvuoteen aika tiukkaa kun pitäs opiskella ja olla töissä. Mutta eiköhän se siitä. Ens maanantaina pitää maksaa 600 euroa maksua koulusta. Ei muuta kun tilillä 130 euroa... Lahjoituksia otetaan vastaan... No, onneksi on visa. Rakas ystäväni.
Mutta järjettömän upeeta, että sain paikan. Alle 20% hakijoista pääsi ja saa maksaa huikean hinnan koulutuksestaan. Tyytyväinen olen. Lisäksi maaliskuussa on joku laivaseminaari (kolme päivää) ja toukokuussa Viron reissu. Siis opintomatka. Oujeejee.
Onpa jotain mitä odotella. Nyt kun tuntuu, että tää kesä menee taas töissä. Kävin tänään työkkärissä ja sainpa sitten taas virkailijakseni herra Virkainnon. Vein näytille pari työtodistusta ja ilmoittauduin työttömäksi (pitää olla päivä työttömänä, että voi tehdä toisen ihmisen vuorotteluvapaata..). Hän sitten rupesi tivaamaan muita työtodistuksia kun menin päliseen, että yksittäisistä päivistä en ole tuonut.
- Pitää tuoda. Kaikkien työpätkien pitää näkyä tässä koneella.
- En tuo.
- Mutta kun niiden kaikkien työpäivien pitää näkyä.
- En todellakaan aio tuoda jostain yksittäisistä päivistä työtodistuksia kun teen oman työni ohella.
- Mutta..
- Niin. EN AIO TUODA.
Lähdin meneen ennenkuin hermo ehti mennä. Mitä ihmeen merkitystä on viedä työtodistuksia jostain muutamasta päivästä kun en mitään työkkärirahaa saa. Jos on viidentoistavuoden aikana kolme päivää työtön niin mitä väliä? Jos tekee vuoden aikana 15 päivää töitä vakityönsä lisäksi niin mitä väliä? Ei sillä ole vaan merkitystä. Tai ainakaan herra Virkainto ei osannut perustella minulle asiaa. Lähdin siis ruokaostoksille. Tein muuten järjettömän hyvää ruokaa kanasta ja tortilloista. Laitoin kesäkurpitsaa, sipulia, kanaa, sinihomejuustoa, kiinankaalia. Nam, nam. Vaikka koska olen tehnyt pahaa ruokaa? (Sitä ei lasketa kun tein ensimmäisen kerran makaroonilaatikkoa. Heitin roskiin.)

Mistä tietää, että on vanha. Vanha tarkoitaa mielenkiintonsa kaikelle hauskalle menettänyt. Siitä tietää, että on vanha kun lapset menevät huvipuistoon niin itse ottaa kirjan mukaan jota voi lukea. Mutta se oli hyvä kirja Claes Anderssonin Luova mieli. Suosittelen. Ainakin heille, jotka harrastavat kirjoittamista. Lisäksi sain aloitettua uuden kirjan, josta tulee ilmeisesti pienoisromaani. Kaikki muistavat roolihahmon Insinöörin kuolema. No, tässä aiheena on itse Insinööri. Muuta en kerro. Kuolkaa uteliaisuuteenne. Sen verran voin kertoa, että juttu alkaa ehkä näin:
Matto oli täynnä lasin siruja. Riku istui sohvalla ja tuijotti vieressään olevaa taulua. Sen kangas oli silvottu pieniksi palasiksi ja kehyksissä oli fileerausveitsi pystyssä.
- Tää ei oo totta. Tää ei oo totta. Tää ei jumalauta oo totta.
Siinä olivat kaikki sirpaleina, palasina, revittyinä. Oma kuva, sohva, pöytä, oma minä ja elämä. Seinällä luki partavaahdolla: "paskiainen".

Jatkoa tulee kun tulee.