lauantai, 25. elokuu 2007
Ihan vain käväisin
Tästä tuli mieleen eräs ystäväni N. joka kerran vuodessa vetää nollalinjan eli niin järjettömän koomakännin ettei rajaa. Eräänä kertana hän oli sitten vetänyt pääntyhjennyksen ja baarin sulkeuduttua lähti kävelemään kotiin (jonne oli 25 minuutin kävelymatka). Hän saapui kotiinsa kello 6 ilman rahapussia, avainta, puhelinta kädet täynnä ruusunpiikkejä ja farkut polvista repeytyneenä. Eikä mitään muistikuvaa matkasta. Muistaakseni rahapussi sitten löytyi erään mäen alta ruusupuskista, mikä sitten selitti repeytyneet vaatteet ja ruusun piikit käsissä. Avaimia ei koskaan löytynyt, mutta puhelin oli eräässä hiekkakasassa mikä matkanvarrella oli. Se selittää hiukset ja päänahan, joka oli täynnä hiekkaa.
Toinen kerta oli sitten kun kyseinen henkilö uutena vuotena otti vuoden vastaan hivenen kuohuviiniä nauttineena. Muuten meni hyvin, mutta baarissa oli alakerta jonne meni rappuset. Tietysti ne pääsee alas myös kerien. Tuloksena toinen jalka täysin mustelmilla. Baarista päästyään N kaatui suorana takaraivolleen ja sai aivotärähdyksen. Tämä selitti kahden päivän oksentelun ja päänsäryn. Eikä tässä vielä kaikki, mutta hän kaatui kotiovella ja löi huulensa rappuun. Tämä selititti lohjenneen etuhampaan ja turvonneen huulen. Hyvää Uutta Vuotta sinnekin vaan!
Onneksi minulle ei ole koskaan käynyt mitenkään. Aina olen tullut suoraan kotiin hukkaamatta mitään ja tekemättä mitään...Herää vain muutama kysymys. Määrittele koti. Määrittele mitä on mitään mitä voi hukata tai olla hukkaamatta. Määrittele mikä on teko ja mikä ei. Jos ei muista niin ei ole tehnyt, vai?
Kommentit