Eilen oli siis pienimuotoiset pikkujoulut. S:n piti tulla, mutta koska jälleen kerran EteläAfrikasta ei niin vain tulla pois vietti ystäväni aikaa Pariisin lentokentällä. S:n tuntien on metele ja vitutus ollut aikamoinen. Eikä siinä vielä kaikki vaan myös matkatavarat olivat hukkuneet. Siellä se ihmispolo istui yksin (tuhansien joukossa) kun me muut joimme glogiä ja söimme. Kaikkein eniten sillä hetkellä kävi sääliksi niitä kaikkia lentokenttätyöntekijöitä. Sitä on vaikea kuvata millainen S on kun hermo menee. Ja se menee poikkeuksetta aina lentokentällä. Ihan vaikka kaikki menisi noin muuten ihan kivasti niin S:lla menee hermo ja monesta kohdin. Hänen kanssaan on mukava kyllä reissata niin kauan kuin ei tarvitse mennä samalla koneella...

Pikkujoulut siis menivät ihmismäisissä merkeissä. Mukavaa oli (ainakin minulla), joten kiitos Muruille. Sokerina pohjana oli viellä vakipaikkassa tavatut Pojat. Niin heitä kutsumme. Olemme kai kolme  vuotta viettäneen järjettömän mukavaaa aikaa kantapaikassa. Siis emme siellä koko aika ole ja nytkin nähtiin Pojat ensimmäisen kerran kevään jälkeen. Heitä on kaikenkaikkiaan 7, jotka ovat kavereita tai sukulaisia keskenään. Mielettömän mukavaa porukkaa ja taas eilen ei voinut muuta kuin nauraa. Sovimme, että joulun jälkeen nähdään taas.

Mutta nyt taas töihin. Jipii...  : (