Eilen oli siis se kuuluisa karkauspäivä. Itse sain harjoittelusta vapaapäivän. Mielessä kyllä kävi, että kosaisisi kaikkia läsnäolevia. Kun noita mekkoja ei nyt ihan liikaa ole. Voiko olla, että ohjaaja luki ajatuksia? Sitten piti kosia toista harkkakaveria koska tiedän hänen mielipiteensä avioliitosta. Ehdoton ei. Poitsua en uskaltautunut kosimaan, ettei vaan olisi hätäpäissään vastannut myöntävästi. "kylmätväreeet..."

Sitten töissä ollessani eilen asiakkaat kyselivät kilvan, että enhän vain ole kosinut ketään. Etten vaan saa mitään huonoa miestä. Oli melkoisen liikuttavaa kuinka nämä ikäihmiset toisia ajattelevat. Ihania ovat. Kerroin kyllä heille, että ei oteta riskiä asioiden suhteen...

Yksi asiakkaista huomasi minussa tapahtuneen muutoksen ( ei sitä -0,5kiloa) ja alkoi tentata millainen mies se on joka sinut on koukkuun saanut. Pakkohan sitä oli kertoa. "Onko huumorintajuinen? Sitä pitää olla. Ja onko varmasti hyvä mies? Kohteleeko sinua kunnolla?" ja niin edespäin sateli kysymyksiä. On huumorintajuinen ja kai se hyvä on ja mielestäni ainakin toistaiseksi kohteleekin kunnolla. Näkis vain vähän useammin. Aina ei voi voittaa.

Nam. Jääkaapista löytyi kahvikiisseliä ja vadelmahilloa. Elämä voitti. Ja kyllä kiitos kaikille kysyneille kevätdepis alkaa ehkä helpottaa jo. Hmmm... kahvikiisseliä ja vadelmahilloa...