K. tuli eilen hierontaan kipeine lihaksineen. Hän oli suositellut minua työkaverilleen joka oli valittanut niskojaan. Luonani kuulemma on kotoinen tunnelma. Saa maksaa hieronnasta ja kaupanpäälle hieroja vittuilee. (Ite K aloitit...) Kun tulee koko annos kerralla niin ei tarvi surra, että jos kotona vaimo ei piruilisi tarpeeksi. Kotoisaa tunnelmaa! Löysin joskus aikoja sitten ostetun Frank Sinatran cd:n. Oli hyvä. Hierottavalta en kysynyt. Eihän se olisi kuitenkaan päässyt sitä levyä vaihtamaan. Ja eikö se niin ole, että hieroja on aina oikeassa ja kuka sitä nyt asiakkaalta mitään kysyisi. Ensi kerralla laitan Pavarotin soimaan. Sekin on hyvä.

Hieronnan aikana kuopus avuliaasti toimi assistenttina ja toi mm. K:lle vettä. Tässä kuva vesitarjoilusta.

K:n käsi pääsi siis julkisuuteen. Huomatkaa pilli (helpompi juoda kun kasvot ovat alapäin) ja lasin reunalle asetettu oliivi...

Herätti pientä hilpeyttä kun neiti toi lasin. Ihan kuin aito drinkki konsanaan. Neiti olisi juottanutkin K:ta mutta tämä ei antanut. Kerrankin kun palvellaan niin ei kelpaa. Turha sitten rutista jatkossa...

K. teki myös eilen hyvän huomion. Vaikka hän nyt seurustelee ja kotona odottaa mies niin silti hän löytää itsensä meiltä. Ja usein ruoka-aikaan. Eilen ei kyllä ollut kuin kahvia ja mokkapaloja. Mokkapalojakin sen takia kun eräs opiskelijatuttuni tuli käymään. Nyt voisi leipoa pakkaseen kun esikoinen ei ole syömässä kaikkea.