On muun muassa siskoni tarve valittaa ihan kaikesta. Viimeisin (tai minkä olen viimeksi kuullut) koskee televisio lupaa... Koska hänelle ei eräänä kauniina päivänä näkynyt kanavat kunnolla niin tämä nopealiikkeinen ihminen teki tunnin aikana viisi valitusta digikeskukseen. Hän ehti sekä soittaa että lähettää kirjallisena valituksen. Siis valituksia. Lopulta hän sitten suivaantui niin, että seuraavana päivänä irtisanoi televisiolupansa. Kun ei näy kunnolla kanavat niin ei tarvi maksaa maksuja. Toisaalta ihan pätevä syy....

Siskoni lisäksi kertoi, että hyvä kun heillä on koira koska jos tulee epämiellyttäviä vieraita niin laittaa vain koiran pihalle. Hänen miehensä totesi, että ei siihen koiraa tarvita. Tehokkaampaa on laittaa emäntä ulos...

Siskoni työpaikalla on kysytty useaan otteeseen, että valittaako tämä kotona yhtä paljon kuin töissä. Ei suinkaan... Miten niin? Ja siellä on sentään kovaäänisiä, metelöiviä koneita joten kaikki se rutina ei välttämättä kuulu....

Hän muuten ehdotti, että voi tuoda lemmikkirottansa tänne. Sanoin ei, mutta nyt tarkemmin ajatellen niin kyllähän kahdesta rotasta voisi muutaman lihapullan lapsille vääntää...

Toinen ihmeellinen asia on salaisuudet. Kun kirjoittaa blogissa, että veljellä on salaisuus niin jo suku ja kaikki kynnelle kykenevät kilvan arvuuttelevat mitä on. Eikö meillä kaikilla ole salaisuuksia? Minulla ainakin on yksi (ja muutama muukin) joista en puhu. Yksi on sellainen josta vain en halua puhua, yksi sellainen josta ei ole enää tarvetta puhua ja yksi sellainen mikä nyt vaan on salaisuus ja sillä selvä.  Nyt sitten kaikkien mielikuvitus alkaa laukkaamaan ja postia tulee pilvin pimein... hah hah... kitukaa uteliaisuudessanne...

Jaha. Nyt alkoi kuopuksen isä lähettelemään viestejä. "Onko kaikki kunnossa?" "Mikset vastaa? Onko joku hätänä?" " Onko lapsi saanut lääkkeen? Onko kuumetta?"

Laitoin takaisin neljännen viestin ja kahden soittoyrityksen jälkeen (on puhelin äänettömällä jostain syystä), että tilaanko tammiarkun vai heitetäänkö pahvilaatikossa hautaan.

En vain jaksa sitä helvetin hysteriaa... Miten se sananlasku menikään? Ei ole olemassa tyhmiä kysymyksiä vaan huonoja vastauksia. Vai menikö se niin, että tyhmiin kysymyksiin saa kaltaisensa vastauksen? Takaisin tuli viesti: voisitko vastata asiallisesti?

Heh heh... Minäkö? Tottakai...