Kummityttöni lähti eilen illalla meiltä kotiinsä pyöräilemään ja ihmettelin miksi kummassa se pukeutuminen kestää niin kauan. Menin katsomaan ja tyttö laitteli heijastimia. "Äiti käski", tyttö sanoi kun kysyin miksi noin monta. Ajattelin, että raja se heijastimien määrälläkin, mutta olin hiljaa. Kummassakin jalassa ja käsissä oli yhdet sellaiset pitkät jotka kipristyy raajan ympärille (mitä verbaliikkaa.. toivottavasti ymmärsitte pointin) sekä NELJÄ muuta killumassa takista. Yhteensä kahdeksan heijastinta. Anteeksi vaan, mutta minusta hätävarjelun liioittelua. Viestitttelin tytön äidin kanssa ja hän sanoi, että laita muutama ei koko varastoa. Tyttö kun ottaa kaikki niin kirjaimellisesti.

Nyt on taas kuntosalilla käyty. Jalkaprässistä nousee jo vaivaiset 73 kiloa. Enempää polvi ei vain kestä. Yritän päästä ensi kevääksi 90 kiloon. Jokseenkin suhteetonta tuo painojen määrä kun teen selkäliikkeet 50:llä kilolla. Ja muka jalat ei nosta kuin 23 kiloa enemmän. Surkeaa..Olkapää alkaa kyllä olla jo parempi. Kestää jo punnerruksetkin. Hienoa.

Koska aamu on kuntoiltu niin iltapäivästä voi siis lähteä rappiolle. Jihuu... Se yksi kuoharipullo odottaa ilmiselvästi, että se otetaan mukaan. Ei ole kivä jäädä yksin viikonlopuksi.

Taas tuli se ikuinen naisten (ja joidenkin miestenkin) ongelma. Mitä laitetaan päälle. Minäkun en jaksa ja viitsi kantaa mukana tuhatta eri vaatekappaletta vaan pysytään vain ihan välttämättömissä. Kaksi puseroa mukaan ja samoilla housuilla menen kyllä yhden vuorokauden. Lenkkarit olisi ihanat, mutta kai nyt on pakko kerrankin laittaa jotkut muut. Nyyh... Hiukset jo kampasinkin. Että eiköhän tässä valmiita olla. Bye, bye vähäksi aikaa.

Hyvää viikonloppua kaikille!

p.s. jos laiva uppoaa niin stereot on luvattu Ninalle.