Tänään ei haitannut sitten yhtään tulla töihin iltavuoroon. Satoi. Satoi. Satoi. Ja mikä parasta töissä ei tarvitse menna rappusia. On nimittäin eilisen jumpan jäljiltä reidet aika tulessa. Mietin jo, että pitäskö sosiaaliseerata töistä Orudisgeeliä jalkoihin. Kaksi tuntia töissä olleena huomasin, että myös ns. hauislihakset tulivat kipeäksi. Illan aikana kipu laajeni ojentajalihaksiin. Olisi edesn nukkunut viime yönä niin ei olisi näin kärttyisä. Mutta onneksi olkoon ikkunan alla aloitettiin laittamaan kello 23 asfalttia! Olen aina sanonut, että kiva kun tehdään yöllä niin päivällä pääsee liikkumaan, mutta en tarkoittanut MINUN ikkunan alle tulemaan. Lopettivat kello 4.30... Eikä siinä vielä kaikki. Alakerrassa asuu kaksi koiraa. Ne eivät sitten yhtään tykänneet asfalttimiehistä. Ainakaan haukkumisesta päätellen. Että muuten otti niiiiin kovaa päähän! Mutta nyt taas työaika loppuu.. Tarttee (vai tarviiko???) mennä hakeen esikoiseni K:lta. Jonne lapsi muuten lähti mielummin kuin isälleen...  Että K. susta tuli just varaisä! Onnea!

(Ei kai haittaa jos varaisä on nainen?)

Herra M. soitti. Ei mitään asiaa, halus vaan jutella. Outo. Se ei pääsekään katsomaan Metallicaa ( voi voi) ja surkutteli sitä. Minä hövelisti lupasin yrittää hommata lipun. Katotaan. Eli jos jollain ylimääräinen lippu Metallicaan niin voin ostaa. Ystäväni K. haluais....