Maanantaina varasin (en tietenkään työaikana...) laivamatkan ja sain saman päivän illalle lähdön Silja Europalle. Kamalalla kiireellä sitten piti mennä pakkaamaan omat ja lasten tavarat. Kotona vastaan tuli pienehkö ongelma. En ollut pessyt pyykkiä kahteen viikkoon eikä ollut siis puhtaita puseroita. Yksi tumma kuntosalilla käytettäväksi tarkoitettu pusero löytyi, joten se sitten vaan mukaan. Hain lapset (neljä kappaletta) matkan varrelta. Itse asiassa jouduin kiertämään muutaman ylimääräsen kilometrin (sata), mutta mikä sen mukavampaa kuin ajella kovassa helteessä ilmastoidussa autossa musiikkia kuunnellen. Lapset ovat vuoden vonganneet laivalle ja vihdoin suostuin muutamalla ehdolla: 1. kummallekin kaveri mukaan jonka minä hyväksyn. 2. käytöstä pitää olla tai reissu jää viimeiseksi muutamaan vuoteen 3. minä päätän automusiikin

Yhteinen sävel siis löytyi. Mukana oli 12-vuotias, 11-vuotias, 8-vuotias ja 7-vuotias. Koska mukana oli murkkuikäisiä niin jutun tasokin oli sitä. Ensin puhuimme itsemurhista sitten muuten vaan kuolemasta. Siitä siirryimme sujuvasti keskustelemaan rasisteista, homoista, lesboista. Poikani oli sitä mieltä, että hän ei homojen kanssa kaveraa, mutta ei osannut kuitenkaan nimetä ketään homoa jota tuntisi. Poikani ystävä A. tunsi yhden ja sanoi, että se on mukava mies. Tähän poikani ei sitten enää kommentoinut mitenkään. Tyttäreni mielestä lesbot ovat ok ja homotkin vaikkei osannut yhtään nimetä. Tosin hän on nähnyt kuvan eräästä tuntemastani lesboparista ja koska he näyttivät hyvältä niin se on hyvä juttu. Lapsilla on kyllä aika hyvät perusteet mielipiteilleen. Kuka nyt rumia katselisi? Hablo con gentes feo vai miten se menikään?

Laivamatkalla tulee aina nälkä ja ihan hyvä olla silmä tarkkana kun ei koskaan tiedä mistä ruoka löytyy. Lasten huoltajat antoivat rahaa ruokaan mukaan, mutta miksi syödä kun voi juoda?

Hyvin ne lapset kiipes hakemaan ruokansa. Oli varmaan nälkä? Tässä alla lähikuva välipalasta.

Ei ollut lokitkaan pahasti ehtinyt osaansa ottamaan. Kauhean kivasti lapset jakoivat välipalansa. Kyllä huomaa, että kaikki on loistavasti kasvatettu. Sitten kun oltiin syöty niin käveltiin ympäriinsä. Lapset halusivat ensiksi mennä ostoksille. Käytävällä sitten oli osa jo kadonnut jonnekin. Pojat siis. Tytöt halusivat mennä parfyymikauppaan ja minä sain kamalan astmakohtauksen. Ei oikein meikäläinen kestä sitä hajun määrää. Kun päästiin kaupoilta ja mentiin hytiin niin jo sillä matkalla toinen lapsista katosi. Ihan tosta vaan. Me päätettiin mennä sitten kuopuksen ystävän S:n kanssa kannelle katselemaan maisemia kaksin.

 

S. vähän meinas, että mitä jos ne muut on tippunu laivalta. Ei muuten olleet. Löytyivät sitten loppupeleissä hytistä.

Tässä on kuva hytistäkin. Ei uskois kuinka siistejä me kaikki normaalisti ollaan...

Laivalla siis käytettiin kaikki rahat juomiin. Sekä lapset että aikuinen. Nam. Lapset otti tälläsen kivan paukun missä on vilkkuva jääpalakuutio.

Se kuutio ei näy kun otin ne pois. Voin sitten laittaa boolimaljaan kun olen kotona. Tai siis pidän jotain bileitä..  Esikoinen olisi halunnut jonkun ginipaukun kun se kuulemma näytti kuvassa hyvälle, mutta en antanut ostaa. Kuka nyt giniä juo. Vodka on parempaa. Mutta ei se myyjä antanut kun tälläset utan alkohol-drinksut.

Käytiin me ihan oikeastikin syömässä. Tässä kuva A:n annoksesta. Ihan ite lappas lautaselle. Hyvin on sille mennyt oppi lautasmallista. Katsokaa nyt. Lihaa neljäs osa (ei haittaa vaikka suurin osa on ton vihanneksen alla), perunaa neljäsosa (eikös toi lätyn mallinen ole tehty jostain perunasta?) ja puolet kasvista.

Minun lapseni sitten ei oikein osaa tätä lautasmallihommaa, mutta niillä onkin vähän keskivartalopulleutta. Näkýykö kasviksia? Ei näy! Ja kanansiivetkin on piilotettu perunamuusin alle. Ihan kun en huomaisi. Mutta toisaalta aina kannattaa yrittää. Että on ne lapset jotain minulta oppineet! Nim. ylpeä äiti.

Ruuan jälkeen halusin mennä päikkäreille, mutta ei annettu. Mentiin sitten porukalla ihailemaan maisemia. Kyllä sielu lepää näissä merimaisemissa.

Tota vaan ihmettelin... Tarkoittaako toi 28, että siellä on ikäraja vai että sinne mahtuu 28 henkeä kerralla. Nyt olisi ollut tilaa, muttei sitten mentykään kun ajateltiin, että kaikki karkit jäisi hyttiin. Mutta miksi ihmeessä tonne saarelle olisi ikäraja? Pidetäänkö siellä iltaisin jotain bileitä? En tiedä. Tarvii tarkastella tilannetta jos joskus menee laivalla ohi pimeän aikaan.

Kamalasti laiva kallisteli. Ihan vinossa tämäkin käytävä. Tosin ei se näyttänyt niin vinolta silloin yöllä...

Tässä on kuva yhdestä tyypistä mikä seuraili lapsia laivalla. Kaikkia ihan sairaita sinne päästetään. Lapset ei tätä kyllä pelännyt, mutta ne on niin viattomia. Vaikka kuinka sanoi, ettei jutella vieraiden ihmisten kanssa. Vaikka olisi kuinka mukavia. Ja tää tyyppi on vielä ihan oudon näkönen. Onkohan se näin turvonnut kun on juonut kaljaa. Varmaan. Ei sen puheestakaan saanut kunnolla selvää. Mutta tarkkailkaa jos tämän näkäönen tyyppi liikkuu teilläpäin. Ei ehkä kannata luottaa. Mä en ainakaan. Ei se kaljalle haissut, mutta voihan se käyttää jotain?

Sit me tosiaan laivalta lähtiessä tavattiin yksi toinen outo tyyppi. Ihan mukava se oli ja osasi tehdä spagaatin ja kaikki, mutta.. ei se silti ihan täysillä käynyt.

Sen nimi on Dyna. Ei se kyllä oikeasti esitellyt itseään, mutta ei me uskallettu olla puhumattakaan kun sillä oli sitten se dynamiittipötkö mukana koko ajan. Parempi vaan myönnytellä. Mutta oli sillä ihan kivat jutut. Sillä on kuulemma joku oma firma ja se kouluttaa jotain puolisotilaallisia juttuja. En uskaltanut kysellä liikoja. Tiedättehän sen sananlaskun, että uteliaisuus tappoi kissan. Dyno oli aika rento. Se osas nukkua missä vaan. Se nukahti tosta vaan laivan maihinnousua odoteltaessa. Ei uskallettu herättää.. Sillä kun edelleen oli toi dynamiitti.

Mutta kaikin puolin hauska reissu. Vois lähteä uudestaankin. Lapset oli kiltisti (aina silloin kun ne ei ollut eksyksissä)  eikä pahemmin rutisseetkaan.