Kuopus lähti isälleen loppu viikoksi. Että on jo kamala ikävä. Lähtis toinenkin. Nyt se kiukuttelee ja raivoo jostain asiasta mistä en saa selvää. Mukavaa. Vaikka kyllä niistä lapsista on valtavasti iloa. Ajatellaanpa vaikka kun sataa. Sataa kaatamalla ja tulee räntää ja salamoi ja tuulee ja kaikkea. Sitten tekee mieli kebabia. Ei yhtään huvittais lähteä hakeen. Mitä teet? Pistät lapsen asialle! Jep. Ja se vielä menee mielellään. Kun saa kerrankin kebabia. Heh heh. Itse saan maata senkin ajan sohvalla.
Sitten toinen esimerkki. Tiskikone. Kuka tyhjentää? Lapset. Kuka vie roskat? Lapset. Ni. Että kyllä kannatti kärsiä aamu(vuorokausi)pahoinvoinnista ja ylikiloista (jotka ei sit lähtenytkään). Ja vielä parasta. Kuuden vuoden kuluttu minulla ja ystäväpiirilläni on oma juoppokuski!
Ilmoitin kuopukseni soittamaan harmonikkaa johonkin järjettömän kalliiseen kouluun. Ilmoitan sen vielä opiskelemaan laulua. Ja. Nightwish saa kuin saakin oman laulajan. Ja minusta tulee rikas! Love my kids!