Söin sitten tänään tämän vuoden, viime vuoden sekä kaikkien aikojen parhaan aterian. Oli nimittäin niin hyvää, että järki pois. Ja ruuan oli tehnyt mies. Korjaan poika. Joka täytti 22 vuotta. Että siinä on niin loistavaa miesainesta jollekin, että.. En siis tosiaan ole missään syönyt niin täydellisen ihanaa ruokaa. Jopa Prahan lempiravintolani jäi kakkoseksi. Juu, juu. Totta on! Luokkakaverini pyysi syömään synttäreiden kunniaksi ja oli vain pakko mennä kun jätkä lupasi laittaa minulle ruokaa. En nimittäin ole syönyt kahteen viikkoon kuin leipää... ja raejuustoa ja ananasta... ja puolikkaan joulukinkun.. Menin kyllä aika sanattomaksi. Ja olen vieläkin. Ihan järjettömän hyvää ruokaa (jos en ole vielä kertonut...).

Nyt pitäisi mennä kai nukkumaan kun kohta pitää nousta jo töihin. Mutta huh huh... broileria basilikalla ja vuohenjuustolla... Voi Kristus, että oli hyvää. Missä tuollaiset jätkät oli silloin kun olin kaksikymppinen? Ei ainakaan minun kohdalle osunut.... Tuli yksi joka osasi tehdä hyvää kaurapuuroa ja toinen joka osasi tehdä hyvää juustokakkua. Siinä olikin mitä ne osasi tehdä. Kyllä elämä vain on niin epäreilua! Niin epäreilua!

Mutta eihän se ikäeron nyt niin suuri ole... Kuinkas paljon Demi Moore on poikaystäväänsä vanhempi? Eli meikäläisellä ei ole vielä mitään hätää.... Lisäksi E:n serkku on aika syötävän näköinen. Sen varasin jo kuopukselle. Jos kuopus on nyt 7 ja tuleva mies nyt 19 niin 12 vuotta ikäeroa ei ole paljon. E:n serkku kyllä ilmoitti, että tykkää itseään vanhemmista. No, tässä on vielä vuosia aikaa käännyttää pojan pää. Kyllä se muusikon retku sitten kolmekymppisenä 18-vuotiaan ottaa. Mitenköhän kertoisin kuopuksen isälle tästä? Kun se otti jo herneen nenään kun ilmoitin, että olen ajatellut kuopukselle Jonne Aaronia. Mutta Jonne vaihtui nyt Jaskaksi. Jos vaikka laittaisi Jaskan kuvan meneen kuopuksen isälle niin näkisi kuinka nätin pojan tyttärensä sitten 10 vuoden päästä saa. Niinpä teenkin!

P.s. Kerroinko jo, että söin maailman parhaan aterian viisi tuntia sitten?