Tämä on se minkä jätin sinne kauas sukulaisiin yksin ja onnettomana. Niin nämä mansikat kutsuivat hennoilla äänillää minua luokseen. Lähdin lasten kanssa kotiin. Jätin boolin koskemattomana sinne. Kurjaa on meikäläisen elämä...

Meidän suku sai siis ensimmäisen insinöörinsä. Serkku valmistui insinööriksi ja sitä suvun voimalla juhlittiin. Äitini ja tätini sai puolen tunnin väittelyn aikaiseksi aiheesta: lotossa saatu voittokuitti. Toinen väitti kuitin olevan kuitti jo saadusta voitosta ja toinen väitti, että se on se millä lunastetaan voitto. Kukaan ei jaksanut kuunnella sitä vänkäämistä joten porukka siirtyi vähin äänin toisiin huoneisiin.. Että kyllä sitä riitaa saa aikaan vaikka mistä. Sitten ruokapöydässä serkkuni mies ilmoitti, että kuinka hoitajilla on jo tarpeeksi hyvä palkka kun niillä ei ole vastuuta. Vastuu on kuulemma lääkärillä. Kävi mielessä iskeä haarukka kylkeen. Sanoin, että kaikki ne jotka eivät ole päivääkään olleet töissä hoitajana niin ei mielestäni kannata sanoa mitään asiasta josta eivät mitään tiedä.

Lauantai ilta. Väsyttää ja olisin mennyt nukkumaan jo ajat sitten, mutta kun lapset haluavat valvoa.

Herra M soitti tänään. Oli kuulemma kiukkuinen minulle kun en ole soitellut ja kysellyt miten leikkaus meni silloin puolitoista kuukautta sitten. Nyt sai kiukultaan soitettua kun ollut niin ikävä. Jaa, miksiköhän en ole soitellut? Miettiköön sitä kaikessa yksinäisyydessä. Olen kuulemma hänen ykkösnaisensa. Mukavaa. Ihan kyynel vierähtää poskelle. Mikä helvetin ykkösnainen? Voi jumankauta... Jos viimeksi herra M:lle laitoin viestin jossa oli jotain, että voit jatkossa vetää ihan rauhassa yksin kätees niin oliko tossa jotain tulkinnan varaa? Antoiko viesti jotain toivoa tulevasta? Siitä, että haluaisin olla herran joku ykkösnainen. Noh, jokainen tulkitkoon asiat omalla tavallaan...