Ei mennyt sitten päivä kuten piti. Ensinnäkin. Olin koulussa järjestäjä. Tämä tarkoittaa sitä, että olen avaamassa aamulla oven muille. Millä? Avaimella. Joka on? Jätetty kouluun... Siellä sitä oltiin rappukäytävässä odottamassa muiden oppilaiden sekä asiakkaiden kanssa, että opettaja tulisi. Hymyilin kauniisti ja pyytelin anteeksi. Lupasin lisäksi kaikille, etten vittuile kenellekään koko päivänä. Kaimani nauroi. Kerran koko päivän aikana vittuilin. Loistava suoritus. Lisäksi hymyilin koko päivän vastaanotossa ja esitin kilttiä. Väsytti. Mitäs heräsin neljältä!

Leevi jopa toi minulle kahvia puhelimen äärelle. Rakastan, rakastan. Ihana poika! Joka kerta kun joku tuli kysymään jotain minulta niin vastasin hymyillen (eikä äänessä ollut tippaakaan sarkasmia, oikeasti!), että minun tehtävä on tänään näyttää hyvältä eikä tietää asioita. Loppuivat kyselyt ensimmäisen tunnin aikana. Vuoron loputtua kehuin Leevin kauniita silmiä ja huokailin, että voi jospa olisin nuorempi. Ja se tehosi. Poika vei kun veikin roskat.

Salille en sitten mennyt. Mesetin senkin ajan yhden perverssin kanssa. Huissin paljon kivempaa ajan kulua kuin polkea kuntopyörää tai tehdä selkälihasliikkeitä!