Kuten olen ehkä jo aiemmin maininnut, että alkaa taas pikkuhiljaa tulla sellaista salakavalaa alakuloa. Ei jaksaisi tehdä mitään, ruoka ei maistu, ei pysty nukkumaan, mikään ei huvita, mikään ei kiinnosta ja tuntuu, ettei millään ole väliä. Tein netissä masennustestin, jota siis ihan yleisesti käytetään terveydenhoitoalalla. Testin mukaan jos saa yli 17 pistettä kannattaisi harkita lääkäriin menoa, jos saa yli 30 niin on jo vakava masennus ja pitäisi hankkiutua hoitoon. Sain 41 pistettä... Kuukausi sitten vain 34. Että näin.

Tässä linkki sivuille:  http://www.ahjos.net/masennus/beck.htm#SUOMEKSI

Eipä paranna tilannetta se, että esikoisen isä on alkanut taas painostaa lasta muuttamaan hänen luokseen (vaikkei edes viikonloppuina pidä lasta itsellään vaan vie mummolaan!). Ei paranne se, että käy töissä ja silti taas tässä kuussa jäi rahaa laskujen jälkeen 50 euroa. Tai ei olisi jäänyt sitäkään jos olisin maksanut ne sakot... Ensi kuussa sama homma paitsi ettei rahat riitä laskuihinkaan. Tuli vakuutusmaksu (220e), opiskelumaksu (1000e + 240e) ja lisäksi vielä ne normaalit kuten vastike, lainat, puhelinlasku, kuopuksen iltapäiväkerho jne. Eipä paranna tilannetta se, että osaston vastaava on vittumainen pilkunnussija paska. En taida täällä tosin kovin kauaa viihtyä mikäli sikäli yövuorojani vähennetään...

Taidan perua huomisen Herra M:n tapaamisen. Huono maku siitäkin varmasti jää vain jäljelle. Eiköhän kaikki jutut ole jo juteltu. Kuntosalille menen kuitenkin. Mutta nyt alan tehdä opiskelutehtäviä niin saan ne ajatuksista pois vihdoinkin. Kyllä se tästä kai joskus..

Kiitos kovasti tän päiväisestä teatterireissusta E:lle, V:lle ja K:lle!  Vieläkin naurattaa...