Päivän ja viikon kuuma aihe on ollut tehyn palkkaneuvottelut. Koska superia ei kiinnostanut muuta kuin laiha lohtu palkkaneuvotteluissa niin tehypä pistää tuulemaan. Ja hyvä! Kannatan sitä, että hoitohenkilöstö saa riittävää palkkaa. Ei ketään kiinnosta tulla hoitoalalle kun tietää sen olevan täysin alihinnoiteltua ja töitä joutuu tekemään enemmän kuin fysiikka kestää. Ja sitten ihmetellään mistä johtuu sairaslomat. Kävin edellisessä työpaikassani sunnuntaina tekemässä keikkaa ja muistaakseni yhdeksästä vakituisesta oli kuusi samaan aikaan sairaslomalla. Menee paikat nääs kun joutuu jatkuvasti tekemään töitä alimiehityksellä.

Sairaaloissa on turha ihmetellä miksi hoitajat eivät jaksa hymyillä. Ei jaksa kovinkaan naurattaa jos tekee 14 tuntia päivässä töitä ja saa päällensä vain (joskus ihan kirjaimellisesti) paskaa. Itsekin joudun tekemään toista työtä jotta saisin laskut maksettua. Että niin hyvä on palkka. Missä on se keskimääräinen 2500 euroa? Huhuu.... Meni kai piiloon.

Että ihailen suuresti kaikkia hoitajia jotka jaksavat vielä hymyillä. Ovat varmasti kotona töiden jälkeen vihaisia ja kiukkuisia. Antavat tulla kaiken sen kuonan pois mikä on päivän aikana kertynyt. Niin. Siinä syy miksi olen siviilissä vittumainen akka ja töissä sisarhentovalkoinen. Kuuluu työnkuvaan vaikka palkka onkin huono. Mutta menen nyt kahville. Kurkkuun tuli kipu. Ei auta särkylääkkeet kun olen niin kertakaikkisen tukossa. Särkee päätä, kaulaa, kurkkua, silmiä ja itseasiassa koko kroppaa. Nukuin koko päivän. Ja missä olen nyt? Töissä! Kipeänä. Tätä on tämä hoitajan työmoraali. Kipeänä töissä.