Haa. Taas olin kapinallinen. Kävin toisella osastolla vaikkei saisi näin yöaikaan. Mutta kun ei voinut mitään. Oli pakko. Lääkekipot oli loppu. Ihan pakko. Jos jollekin herää kysymys mitä niillä yöllä teen niin herätköön. Syy se on tekosyykin. En ollut kuin hetken. Tai siltä se tuntu, mutta kello sanoi, että puoli tuntia. Mutta eikö se puolituntia ole pieni hetki ihmisen elämässä. On!

Pakko syödä vähän. Tein eilen lihamakaronilaatikkoa niin paljon, että sitä sitten syödään ja syödään. En sitten ehtinyt sinne leipomon myymäläänkään kun nukuin kolmeen. Yleensä en saa nukuttua yövuoron jälkeen niin pitkään, mutta näin pääsi tällä kertaa käymään. Eipä nyt kyllä yhtään väsytä. Helvetti. Tippu ketsuppia näppäimistölle...  Tosi vaikeaa saada makarooninpala pois T:n ja R:n välistä.

Miten voi ollakin, että kun just saat aloitettua syömään lämmintä ruokaa niin joku soittaa. Vessaan, geeliä jaloille, vessaan, kaurapussia jaloille, särkylääkettä, kipulääkettä, vessaan. Ja tässä ammatissa muka pitäisi pitää ruokatauko? Jos ennakoit, että joku tarvitsee apua juuri kun olet lämmittänyt ruokasi (eli ylilämmittänyt) niin ei varmasti kukaan huutele. Ja juuri kun ruoka on jäähtynyt niin joku haluaa vessaan! Joka saatanan kerta saa syödä kylmää ruokaa...

Ja nyt sama homma. Kello 1:50. Keitin kahvia ja tein voileivän. Kampes sitten yksi asukas itsensä kansliaan kädet verillä. Oli vähän raapinut. Olisi edes tullut ennen kun sain se kahvin kuppiin maidon kanssa, mutta ei...