Mukavaa kun kykenee parin päivän rampautumisen jälkeen käveleen. Kuntosalille tungin itseni tietenkin. Pakko se vaan on liikkua vaikka voltaren voimalla. Otin varuksi kaksi kun on ihan tajuttoman kipeä toi selkä. Aamuyön nukuin lattialla maton päällä niin, että jalat oli sohvalla ja tyyny pyllyn alla. Oli ainoa asento missä pystyi olemaan.

Eilen olin sitten sen verta reipas, että sain soitettua sinne Södertäljeenkin. Kuvittelin puhuvani 10 minuuttia, mutta puhelinlaskuri kertoi totuuden: 30 minsaa. Odottelen taas innolla puhelinlaskua. Mutta soitellaan kyllä H:n kanssa niin vähän, että voi sitä silloin tällöin puhua vähän pidempääkin.

Ex:t on kyllä mitä mainioin ilon lähde. Kuopuksen isä laittoi aamulla viestiä, että laita lapselle sadetakki ja heijastin ja saata kouluun kun ukkostaa. Ihan tosi. Katsoin pihalle eikä edes satanut. Tosin asumme eri paikkakunnilla, joten ei se sade-ukkosalue ehkä ylety sieltä sadan kilsan päästä tänne... Eikä nytkään näy satavan... Teinkö väärin kun en laittanut sadetakkia mukaan? Raivostuttava höyrypää. Se on muuten sähköpostissa nimellä: Vouho.