Kuopukselta tuli tänään päivällä puhelu.

- Äiti. Arvaa kenet mä nään?

- No?

- Samin (nimi muutettu tarkoitetaan tässä tapauksessa insinöörin kuolemaa, tyyppiä jota tapailin vuosi sitten). Se kävelee kadun toisella puolella.

- Niin?

- Se on jonkun naisen kanssa.

- Voi naisparkaa.

- Niin, mutta se on jonkun naisen kanssa.

En voi muuta sanoi kuin, että naisparka. Olisi ehkä ollut moraalisesti oikein sanoa lapselleni, että menee nyt äkkiä sen jätkä perään ja menee sanoon sille naiselle, että kävelet juuri alkoholisoituneen sosiopaatin kanssa. Jätkällä tosiaan on netissä haku päällä. Siinä lukee kaikkea sitä mitä se ihminen ei ole. Kun näin kuvan niin alkoi ällöttää. Se ihminen vain on kuvottava. Silti en sitä viime vuotista aikaa pois antaisi. Oli hyvin opettavaista eräässä tietyssä mielessä. Lisäksi jätkä oli psykologisesti hyvin mielenkiintoinen. Ja sitä se "suhde" oli alusta pitäen. Psykologista leikkiä. En yleensä pelleile tai leiki ihmisen kanssa, mutta koska näin kaksi vuotta sitten mikä ihminen oikeasti oli niin ei kertakaikkiaan voi muuta kuin ottaa tämän leikin kannalta.

Kaksi vuotta sitten siis tapasin tämä "insinöörin kuoleman". Lempinimi on tullut siitä kun K:n kanssa mietimme, että jos kirjoittaisimme kirjan niin mistä aiheesta ja mikä nimi. K oli tekemässä murhadekkaria nimellä Kiinteistövälittäjän kuolema ja minä aiheesta insinöörin kuolema. Ja niin nimi tälle Samille (nimi edelleen muutettu) oli valmis- insinöörin kuolema.  Niin itse asiaan... Tapasin siis Samin kaksi vuotta sitten baarissa ja meillä oli yhen yön juttu. Hän halusi välttämättä tavata uudestaan. Kävi meillä kun lapset oli poissa ja vietimme aika mukavasti aikaa. Blää, blää blää semmonen perinteinen jätkä puhuu paskaa minkä kerkii ja minä naivi uskon. Olen ihana ja upea (se on kyllä totta..) ja hän halusi auttaa remontoinnissa ja kaikessa ja niin edespäin. Halusi perustaa perhettä (itse kyllä en siinä vaiheessa) ja muuta. Tulin raskaaksi ja yht´äkkiä olinkin paska ja itsekäs ja kaikkea muuta. Luojan kiitos sain keskenmenon. Sen kun Sami kuuli niin taas kelpasi seura. Siinä vaiheessa meni meikäläiseltä maku. Jouluna ajoin kolarin ja se ei jätkää millään tavoin heilauttanut. Kaikki ystävät kyllä huolestuivat. Sami ei edes kysynyt kuinka kävi. Meni lopullinenkin maku. Sitten näimme sattumalta uutena vuotena ja ensin olin ihana ja sitten taas paska. Siinä vaiheessa tajusin missä mennään. Olin tavannut alkoholisoituneen peli- ja seksiaddiktin sekä lisäksi jätkä oli (on vieläkin) läheisriippuvainen. Seuraavana kesänä tapasin Samin taas sattumalta ja leikki alkoi. Nyt osasin kaivaa häneltä kaikki oikeat asiat. Hän on todella hyvä manipuloimaan ihmisiä (kuuluu sosiopaatin luonteenkuvaan) ja kun mielessä piti koko ajan sen, että tämä ihminen ei koskaan aja muuta kuin omaa asiaansa niin hyvin meni. Itse asiassa teimme ystäviemme kanssa pienen testin syksyllä. Kerroin Samille, että olin raskaana. Siltä varalta, että hän olisi halunnut tehdä yhdessä raskaustestin niin olin varautunut "lainaamaan" raskaana olevalta ystävältäni pienen purkillisen pissaa. Jätkä katosi taas samantien. Sitten kun "sain keskenmenon" niin herra saapui taas kuvioihin. Tätä ennen hän oli siis haluamassa lasta kanssani... Samin mielestä oli vain hauskaa kun sama nainen oli ollut hänelle kaksi kertaa raskaana ja saanut keskenmenon. Voitteko kuvitella, että kukaan normaali ihminen leuhkisi sellaisella asialla? Olin nimittäin paikalla kun hän puhui tätä kaverilleen. No, minähän järjestin aidolta näyttävän "minua on loukattu ja itken"-esityksen. Pääsin sitten taas ulos syömään. Niin se onneton kuvitteli, että annan anteeksi. Pikkuhiljaa sain hänen luottamuksensa ja hän kertoi minulle kaikki. Kyllä, rakkaat ystäväni tiesin todellakin hänen suhteistaan (paitsi se Heidi-juttu oli ylläri).Opin tietämään koska hän valehtelee (silloin kun hän esittää loukkaantunutta: "voit vaikka kysyä siltä ja siltä..") ja miten saada mitä itse haluan. Viikonloput poreammeessa kynttilänvalossa kuohuviinilasin kanssa on aika hyvä juttu. Varsinkin kun jätkä osti alusvaatteita ja viikonlopun ruuat...sekä viinat. Arki oli silloin todellakin melkoisen hermoja raastavaa sekä raskasta joten viikonloppuisin latasin akkuja. Sopi minulle... Harmi vain, että toinen meistä oikeasti rakastui elämänsä varmaan ensimmäisen kerran... Samin ystävä (joka on tuntenut hänet lapsesta asti) nimittäin kertoi myöhemmin, että olin ensimmäinen joka oli saanut Samin oikeasti tuntemaan jotain, välittämään toisesta ihmisestä ja luottamaan. Olin ensimmäinen ihminen jota hän ei ollut haukkunut muille. Oli oikein itkenyt perääni.

Ja mikä olikaan tarinan opetus? Nainen ei koskaan unohda saamaansa kohtelua. Oli se sitten hyvää tai pahaa.