Toista päivää aivan paska olo. Ahdistaa, ei maistu ruoka, ei maistu edes suklaa, itkettää, ahdistaa, on paha olo. Mukavaa, että se joka vuotinen kevätdepis tulee just nyt. Kohta alkaa työharjoittelu ja muutenkin elämän pitäisi olla mallillaan.

Herra R on kuumessa ja yökylä peruttu. Damn. Kävin ostamassa itselleni lohdutussiiderin. Kyllä se riittää kun jääkaapissa on lisäksi kaksi kuohuviinipulloa. Ja sitten puolikas punkkupullo olohuoneessa odottamassa kania. Kyllä minä selviän.

Olin viikonloppuna sitten töissä vaikka piti olla kotona. Tein lyhyet aamuvuorot. Tulee niistäkin muutama satanen käteen. Ja kyllä. Olen ilmeisen työaddiktiivinen ihminen...

K:n kanssa oltiin juuri mesessa ja huomasin, että omat ajatukset käyvät samaa rataa kuin hänellä viime syksynä kun tapasi miehensä. On epätodellinen olo siitä, että mitään hyvää voisi oikeasti tapahtua. Viimeiset 8 vuotta tullut paskaa niskaan niin paljon, että ei voi odottaa mitään hyvää. Toisaalta tänä vuonna vielä kukaan ei ole kuollut tai ollut vakavasti loukkaantunut. Että ihan kivasti menee.