Koska muistini on huono niin kirjoitin kotona lapulle mistä kaikesta piti yöllä kirjoittaa. Unohdin lapun kotiin... Yllätys kaikille... Ex soitti tänään (älä.. ei soittele kun joka päivä ja erosta 5 vuotta...) ja pyyteli anteeksi kun oli panikoinut tiistaina. Se idioottivouho soitti ainakin 5 kertaa töihin ja laittoi viestiä. (Pitäskö taas vaihtaa salainen numero. Ei olisi kuin kolmas...) Aihe oli niin tramaattinen kuin hänen tyttärensä yksin kotona olo. Uhkasi soittaa sosiaaliviranomaisille kun lapsi oli yksin (herra jumala sentään...) kolme tuntia. Käytännössä lapsi oli yksin 30 minuuttia kun meni kaverilleen Hennalle päästyään iltapäiväkerhosta. Tytär oli paiskannut luurin jo isälleen korvaan kun oli tällekin soitellut illan aikana useita kertoja... Isän versio oli se, että lapsi ei uskaltanut kertoa kuinka peloissaan oli ettei äiti suutu ja löi luurin korvaan... Minun lapsi ARKA/PELOISSAAN? Niin ottaa päähän kun puhelin soi töissä koko ajan. Kun pitäs tehdä iltavuorossa töitäkin... Ja yleensä on sitä tehtävää aika paljon...

Lisää kuopuksestani. Hän oli ihan itse pukenut keskiviikkona päällensä kun lähti yksin aamulla kouluun (olin siis aamuvuorossa). Olin laittanut sohvalle vaatteeet valmiiksi, mutta kun on neiti niin on. Ei ollut kelvannut housut ja pusero vaan piti laittaa hame ja ohuet sukkahousut. Ulkona oli 10 astetta lämmintä ja tuuli. Kouluun siis hame, sukkahousut ja villatakki päällä. Ei puseroa eikä takkia. Loistava valinta!

Kummityttöni (9-v.) soitti päivällä minulle ja kertoi huolestuneena kuinka vähän lapsellani on päällä vaatteita koulussa. Syytti jopa minua, etten ole antanut vaatteita... Oli meinannut lähteä kesken päivän hakemaan kaverilleen kotoa takinkin. Kyllä noi nykyajan lapset vaan on näppäriä. Mutta kummityttöni onkin harvinaisen... sanoisinko... tiedostava.