Ja tämä tarina on tosi... Kuopukseni on innostunut tiskaamisesta (tiedän. sairas. yritän saada lapsen terapiaan, mutta jonot on tosi pitkät) ja tädilläni käydessäään haluaa aina välttämättä tiskata. Meillä kotona kun on tiskikone eikä saa lutata käsiään valtaisassa fairyvaahdossa. Annoin kuitenkin hänen tiskata koneesta huolimatta kun lapsi kerran halusi. Eräänä kertana tässä vuosi sitten hermostuin lapsiin (Yllätys, yllätys!) heidän naristessaan ruuasta ja sanoin, että olisivat tyytyväisiä kun saavat valmiin ruuan ja minä joudun itse tekemään. Ei kukaan tee äitirukalle ruokaa tai edes valmiita voileipiä. No. Lapset sitten seuraavana aamuna toivat äidilleen aamupalan sänkyyn. Oli leivän päällä kurkkua, tomaattia ja vaikka mitä. Olin tietysti otettu. Kuopus sitten teki äidilleen aamupalan seuraavan viikon. Olin joka aamu yhtä otettu ja kuopuksen naama loisti (ehkä margariinistä?) kun voi olla avuksi. Sitten seuraavana viikonloppuna kun lapsi tuli isältään oli isällä tärkeää kaksinkeskistä asiaa minulle.

- Onko teillä kaikki kunnossa?

- Miten niin, kysyin.

- R. sanoi, että se joutuu tekemään kotona kaikki kotityöt ja tekemään sulle ruuan.

- Tä?

- Se sanoi, ettei jaksa enää kun joutuu huolehtimaan kaikesta.

Olin ihan pihalla ja ihmettelin mistä se ex nyt puhuu. Kunnes näin lapseni kasvot. Se hihitteli isänsä selän takana. Oli taas suoraan sanottuna kusettanut isäänsä (joka on hieman hysteerinen). Lapsi oli kertonut isälleen, että on ihan väsynyt kun joutuu tekemään joka päivä äidille ruuan... Pieni draamaqueen oli sitten taas jälleen kerran pissittänyt isäänsä. Isänsä lähdettyä lapsi nauroi, että iskää on niin kiva juksata...