Se sitten alkoi. Ensimmäinen luokka kuopuksellani. Oli kävelty koulumatka yhdessä, puhuttu kuinka tie ylitetään jne. Saatoin lasta tänään osan matkaa ja käännyin sitten katsomaan kuinka se loppumatka menee. Juuri niin kuin olin neuvonut. Juostaan tien yli. Ja toisen. Hyvä, hyvä. Kyllä se puhe näköjään perille menee..
Sitten reippaana äitinä menin hakemaan tänään lastani koulusta. Tunnin liian aikaisin. Lapsi käski minun lähteä: hän osaa itsekin kotiin. Niin sitä on tarpeeton. Lähdin sitten kirjastoon tuhlaamaan aikaani.
Olin tosiaan eilen entisessä työpaikassani tekemässä iltavuoron ja kuopus meni siksi aikaa isälleen. Että siellä oli taas keksitty ongelmia ja draamaa. Lapset joutuvat kuulemma olemaan kaksin kun menen huomenna iltavuoroon. Olin aika yllättynyt koska olin jo sopinut N:n kanssa, että kuopus menee sinne leikkimään kummilapseni kanssa. Mutta kyllähän ne muut toisten asiat paremmin tietävät...