Juhannuspäivä. Töissä. Aamu seitsemästä ilta yhdeksään. Oli pakko. Kun on hullu. Ja rahan ahne. Tosin ei yksinhuoltajalla voi koskaan olla liikaa rahaa. Ei ainakaan mulla. Nyt eletään kautta, että voi ostaa ruokakaupasta ruokaa tarvitsematta laskea ostaako maidon vai leivän (ja leipä tulee halvemmaks leipoa itse, et maito siis.). Nyt voi lähteä elokuviin lasten kanssa niin, että myös loppukuuksi jää rahaa. Töitä on vaan tehtävä ei siitä ylitsepääse. Onneksi nyt on rauhallista ja voi hetkeksi istahtaa ja lisätä niin kuvia vihdosta viimein. Eli tulossa löylykauhaa, Sini ja Vuokkoa ym. Olisin laittanut eilisen ihanan sammankonkin kuvan, mutta kameran kaapelit on kotona.

Oli niin kesy sammakko, että tuli väkisin kädelle norkoomaan. Lisäksi kaislikossa ei vain suhissut vaan myös vaakutti. Eli sorsia. Juhannusaattona rannassa kävi norkoomassa ruokaa kolme eri pesuetta. Yhdet jopa söi kädestä. Kyllä ne oli sulosia. Siinä punaviiniä ja kuoharia siemaillessa pidettiin juhannuksen ensimmäiset hautajaiset Armakselle ja Suville. Ne olivat noin sentin mittaisia kalanpoikasia. Tarina meni siis näin:

Esikoiseni huomasi vesisangossa (mihin oli kerännyt satapäin pieniä kalanpoikasia) yhden vatsapystyssä kellujan. Päätimme pitää kauniit, vainajan muistoa kunnioittavat hautajaiset. Ensimmäinen ongelma oli se, että ainoa virsi minkä osasimme oli jo joutui armas aika. Siinä sitten pähkäilimme papin (minä) pitäessä muistopuhetta, että mikäs kalan nimi olikaan. No. Koska emme osanneet muuta laulua niin tietysti kalan nimi oli Armas. Puheen jälkeen siis lauloimme Jo joutui Armas Aika ja Suvi Suloinen, kunnes tajusimme, että Suvikin on kuollut! Piti siinä sitten kesken virren etsiä Suvi. Sangosta löytyi sitten toinen kuollut kala, jonka hautasimme yhdessä Armas Ajan kanssa. Tilaisuus oli kaunis, luonnonläheinen ja varmasti vainajat olisivat pitäneet tilanteesta. Ruuaksi oli grillimakkaraa ja sinappia.

Laiturilla makaessa tuli sitten muitakin hassuja kirjainleikkejä mieleen. Sarjassa väärinkuullut savusiat. Yritin kyllä artikuloida selvästi ja sanoa, etten pidä savusiioista, mutta umpijuoppo ystäväni K. kuuli savusika. Ihmetteli kovasti mistä oli kyse. Mietimme ovatko savusika, savusiika ja savusilakka sukua keskenään. Tulimme siihen tulokseen, että ovat.

Lisäksi laiturilla oli herra P. Kärpänen. Ihmettelimme kovasti miten joku äiti voi laittaa lapselleen nimeksi Paska Kärpänen. Ja oliko kyseinen loppujen lopuksi herra vai neiti? Mistä noista tietää? Muita esiintulevia nimiä oli Pauli Arvi. Lapseltani oli nimittäin kadonnut hetkeksi P.Arvi. Mutta kyllä sekin sieltä kaislikosta löytyi.

Tässä siis kuva yhdestä rannalla norkoilleesta parvesta. Suloisia ovat.

Ai, niin. Pääsin sinne sairaanhoitajakoulutukseen. En mene. Vituttaa. Nyt tulee sitten yhteiskunnallinen kannanotto. Perkele! Mietitään. Metalliala sai 7 (ja risan) % korotuksen palkkaansa. Tämä tarkoittaa paljon isompaa summaa kuin se jos hoitajat saisivat 15%:n palkankorotuksen.! Juma, että on  väärin. Hoitajat ovat pienipalkkaisia ja heille varmasti tulee pienet korotukset! Sellainen 7% ei paljon vielä tunnu. Ei ole kuin reilu satanen lisää palkkaan. Ja jos joku väittää, että sairaanhoitajien keskipalkka on 2200 niin näyttäkää mulle edes yksi sairaanhoitaja joka sen tienaa!!!! saatika niin monta, että saadaan sellainen luku keskiarvoksi! Jumankauta! En ala!!!!

Odottelen vaan sitä hierojakoulutukseen pääsyä! Toivottavasti pääsen. Olis tosi parasta!

Loppuun vielä kiitos juhannuksesta Ystävälleni K:lle ja hänen vanhemmilleen, jotka antoivat tulla lorvailemaan.