Minä ainakin rakastan kakkoskerroksen  vuokralaisia. Rakastan niin paljon, että meinasin mennä päästämään sen naispuolisen yöllä kello 4.12 alaovesta sisään. Reppana taas oli jäänyt oven ulkopuolelle ja soitti vahingossa minun ovisummeria. Kerroin kuinka paljon rakastan jos kerrankin vielä se summeri soi. Tunti ihan järjetöntä mekkalaa. Tuli kotiin sitten se miespuolinenkin. Ja tuli jotain yövieraitakin. Tunti sitä helvetin rappusissa ravaamista ja musiikin kuuntelua. En sitten nukkunut loppuyönä. Nukuin viisi tuntia koko yönä, kiitos rakkaiden naapureiden. Mutta tarviihan nuorien juuri kotoaan muutaneiden juhlia... ja juhlia... monta kuukautta...

Ensi viikonloppuna en ole kotona, joten silloin on ihan sama juhlivatko vai eivät. Olen tehnyt valituksia, mutta ilmeisesti ne eivät auta. Alakerran tyttö soitti kerran poliisitkin, mutta se helpotti vain siksi yöksi. Pari viikkoa sitten mainitsin heille roskia viedessäni ihan noin sivumennen kuinka paljon rakastan ilta- ja yömölyä. Sen jälkeen ei olekaan ollut ennen viime yötä. Eivät ilmeisesti muista. Tai kuvittelevat, että parissa viikossa unohdan.

Tänään aamuyöntunteina noin kello 5.20 tein päätöksen. Ensi kerralla kun herään siihen helvetilliseen meluun vetän niitä kumpaakin niin lättyyn, että ovat muutaman viikon poissa... sairaalassa. Ja kyllä. Tämä teksti olkoon todistusaineistoa kun kakkoskerroksen vuokralaiset ovat naama lähikontaktissa asfaltin kanssa. Menee niin hermo, saatana!

Että jos luet tätä ja asut toisessa kerroksessa ja pidät jatkuvasti älämölöä ja olet noin parikymppinen niin tämä täti tulee todellakin hakkaamaan teistä paskat ulos seuraavan kerran kun herään siihen meteliin. Hajotan teidän kylkiluut, solisluun, ranteet ja nilkat. Siinähän makaatte koko nuori vartalo kipissä poissa minun elämästäni. Tämä ei ole uhkailua, tämä on puhdasta faktaa. Minä aion nukkua yöni jatkossa!

Ei tässä muuta. Muuten on ollut ihan kiva päivä ja hyvät fiilikset.