Kävin apteekissa ja selvis miksi joskus lääkkeet sieltäkin on loppu. Minua palveli noin 50 vuotias henkilö, jonka kaikki toiminta oli kuin laiskiaisleffan hidastuksista. Ei juma.

- Päivää...

- Päivää. Ottasin nämä ja nämä. (kuluu sekuntteja ja hidasta hitaammin käsi ottaa reseptit ja näpyttelee jotain koneelle)

Menee minuutti.

- Haluatteko nämä vai rinnakkaisvalmisteen?

- Halvimman mukaan (kuka nyt enemmän maksais?).

Taas näpyttelyä tietokoneelle minuutin verran. Farmaseutti tulostaa jotain ja kääntää katseensa hyvin, hyvin hitaasti minuun.

- Entä tästä toisesta?

- Halvimman mukaan vaan, kiitos.

Taas sitä pitkäpiinasta näpyttelyä muutaman minuutin verran. Joku toinen toi lääkkeet jo noin 5 minuuttia sitten sen hitaan työkamunsa viereen. Tää Neiti Näpsä alkaa sitten hitaasti laittamaan tarroja lääkepurkkeihin. Ottaa pahvipaketin auki (minuutti), ottaa purkin (toinen minuutti), laittaa tarran (kolmas minuutti), laittaa purkin takaisin pahvirasiaan ja sitten huomaa, että yksi lappu oli jäänyt liimaamatta! Sama hidastus uudestaan! Meni ihan järjettömästi aikaa siihen touhuun. Olen aivan varma, että se kyseinen farmaseutti on syönyt koko apteekin rauhottavat aamulla! Pakko olla!