Kolmas yövuoro. Alkuyö olikin rauhallinen. Viime yökin oli rauhallinen. Puolen yön aikaan samaan aikaan kun asukas O tuli hakemaan itselleen särkylääkettä sekä ruokaa (koska luuli, että on lounas aika) huusi asukas I aivan täysillä. Juoksin katsomaan mikä hätänä ja... asukas karjuu täysillä, että on ollut ilman ruokaa koko päivän. Kävi mielessä sanoa, että katsopa peiliin ja mieti näytätkö ihmiseltä joka EI olisi ruoka-aikana pöydän ääressä, mutta hillitsin itseni ja hain karjukurkulle voileipää. Samalla tein asukas O:lle ja hain särkylääkettä. Juuri kuin sain keittiön jääkaapin auki soi asukas E:n kello. Sekä asukas A kirmaisi vessaan. Huh huh.

Tilanne siis puoli tuntia sitten tämä: yksi huutaa ruokaa, toinen huutaa särkylääkettä, kolmas ja neljäs haluaa vessaan. Kaikki samaan aikaan. Ja kyllähän minä venyn. 11,30 tuntipalkallani minä hymyilen ja vien vessaan ja teen voileipää ja olen sisar (vittusaatana)hentovalkoinen ja kuljetan särkylääkettä. Niin ja raanasta ei tule vettä... Piti keittää kahvia, mutta jostain syystä vedet poikki. Mukavaa. Toivottavasti ei kenellekään tule yöllä ripulia... Asukkaista siis.

Nyt rauhoittui. Tulee telkasta yksi hyvä ohjelma niin saakin rauhoittua. Selkääkin särkee...