Esikoiseni otti pari viikkoa äidistään upean kuvan. Ei voi mitään, että jotkut ovat valokuvauksellisia. Laitoin siis tämän hehkeän kuvan itsestäni esille. Kuvassa en suinkaan näytä kieltä katsojille vaan pikemminkin elämälle itselleen. Lällällää täällä ollaan etkä mitään voi...

Soittelen huomenna eräälle ystävälleni, joka on juuri nyt juhlimassa syntymäpäiviään ja kirjoittelen sitten ensi yönä kootut kännitoilailut. Hänelle nimittäin sattuu ja tapahtuu. Sitä (ja nukkumaan menoa!) odotellessa... Öitä ja aamuja!