Ihan itse pienin pikku-pikku sormin sain tehtyä oman blogin. Olen siis siirtynyt nykyaikaan. Muistan vielä kuinka nauroin äidilleni kun hän ei osannut (eikä osaa vieläkään) käyttää videoita. Nyt olen itse se jolle nauretaan. Eikä vain naureta vaan pidetään ihan tyhmänä. Olen äiti - kärsin. Viime kesänä ostin auton. Siinä oli (ja on vieläkin, toivottavasti) radio, jonka asemat poikani viritti ja tallensi omille paikoilleen. En osannut. Meni hermot. Ensimmäisen kerran kun kävin tankkaamassa niin poikani näytti mistä bensatankin luukku avataan. Onneksi kymmenen vuotias poikani istui apukuskin paikalla. Olisi jäänyt auto ruokkimatta.

Lapseni sai joululahjaksi mp3 soittimen. Luulin sitä ensin mäkkäri leluksi.

Viime kuussa uskalsin koskea soittimeen. Tein sen salaa. Lapseni sanoi, etten saa koskea siihen kun rikon kuitenkin. Minäkö? Kun lapseni oli koulussa hiippailin tämän huoneeseen ja ajattelin lainata.Yritin laittaa sitä päälle. Meni hetki (okei, 10 minuuttia). Puolen tunnin jälkeen olin kuunnellut yhtä ja samaa kappaletta. En osannut vaihtaa kappaletta. En osannut sammuttaa. Menin paniikkiin. Ovi kävi. Heitin todistusaineiston sohvalle ja ryntäsin keittiöön. Tein muka välipalaa. Lapsi meni huoneeseensa. Huusi. Raivosi. Esitin viatonta. Habno no espanol. Mikä mp3 soitin?