Herra R on vain kertakaikkisen ihana. Eilen menin hänen luokseen ja siellä oli kahvi ja voileipä odottamassa. Tiesi, että tulen suoraan kuntosalilta. Ihanaa... Ja ihanaa on se, että hän tekee sen ihan omasta aloitteestaan.

Lapset ovat minulla tämän viikonlopun. Karseaa. Tappelevat koko ajan. Suoraa huutoa ja toistensa tönimistä. Molemmat ovat jo mustelmilla. Loistavaa. Jos muuttaisi johonkin muuhun maahan niin ei tarvitsisi kuunnella tätä?

Nyt lapsilla on nälkä, mutta kuitenkaan ruoka ei kelpaa. Loistavaa jälleen. Suoraa huutoa eli tätä on tämä onnellinen perse-elämä. Ei kun perhe... Esikonen kyllä syö,mutta Kuopus. Sillä on nyt joku kiukku-itku-uhmakausi. Nice...

Kuopus ilmoitti, että hänellä on ruma äiti joka ei huolehti hänestä. Ruoka on kuulemma pahaa jota ei voi syödä. Meni kiukuttelemaan huoneeseensa. Meillä kun ei tehdä menuuta sen mukaan mitä Neiti milloinkin haluaa. Jos oli kolme vaihtoehtoa joista mikään ei kelpaa niin ei sitten kelpaa. Voi olla syömättä.

Eilen K ja hänen miehensä tyttö olivat illalla käymässä ja meillä syömässä. Luulin, että K on vahvasti liioitellut tämän tytön kitinää. Ei ollut. Meinasi itsellänikin mennä hermot siihen ruokapöytä touhuun. Ei hyvää päivää, mutta miten sillä kotikasvatuksella on merkitys! Jos mukula syö kaiket viikot saarioisten maksalaatikkoa tai kalakeittoa niin on ihme, että lihapata ei kelpaa. Minun lapset söivät hyvällä ruokahalulla. Ja oli muuten hyvää. Eikä vain hyvää vaan loistavaa ruokaa! Neiti Nirppanokka nokki muutaman perunanpalan ja itki kun ei tykkää. Ei edes maistanut kastiketta kun on pahaa. Että menee tollaiseen ruokapelleilyyn hermo.