Ja taas sai nauraa. Lapseni toi onnellisena kässästä tekemänsä löylykauhan. Laitan kuvan myöhemmin kun muistan ottaa kameran mukaan koneelle. Ihan kolhunen ja vino, mutta lapseni ihan ite tekemä.

Nyt kun tuli selväksi lapsellenikin, ettei hän tule muuttamaan isälleen niin alkoi koulu ja kaverit kiinnostaa. Viime kuinen valtaisa huuto teki tehtävänsä ja esikoinen sitten kai ymmärsi miten innokkaasti isänsä häntä sinne haluaa. Edellis kerralla kun lapsi tuli isältään niin samat vaatteet oli takas tullessa. Kyllähän sitä murkkuikäinen voi kolme päivää samoissa vaatteissa olla. Että muuten mukula haisi. Ihme, ettei isänsä haistanut...

Olin eilen elokuvissa erään miespuolisen kanssa ja lapset taas juhlivat. Heidän mielestään tarvin ehdottomasti miehen joka veisi esikoista jääkiekkoon (harmi kun pojalla ei ole OMAA ISÄÄ...)...

Tässä tämä kuhmuinen ja kärsinyt löylykauha. Mutta tuli lapselle todistukseen käsityöstä jo seiska. Se on parempi kuin viime kertainen kutonen (sekin oli liikaa...)