Nyt vaan alkaa olla viimeinen piste tän meidän nykyisen kodinhoitajan kanssa. Se ei ole pessyt pyykkejä viikkoon. Oli pakko käydä ostamassa tänään parit alushousut kun kaikki on likapyykkikopassa. Sitten sillä on vielä edellisetkin pyykit laittamatta kaappiin mun "kodinhoitohuoneen" pöydältä. Onpa kiva! Sitten oli taas roskis viemättä kun tulin kotiin. Tai roskikset. Kun on edellisen päivänkin roskis viemättä.

Ja mikä sotku keittiössä. Se kodinhoitaja ei ole tiskannutkaan moneen päivään. Keittiö on täynnä tiskiä. Olisi edes siivonnut sen sunnuntain jäljiltä kun leipoi. Kaikki mahdolliset kulhot ja kupit on nyt siellä tiskipöydällä, hellan päällä, apupöydällä... Onko tämä nyt reilua? Minusta ei. Helvetin laiska se on.

Onko sitten käyty kaupassa? Ei ole. Taas on jääkaappi ihan tyhjä. Se kodinhoitaja oli juonut siiderinkin pois. Noin vain. Kadonnut. Siideri. Kuivaa leipääkö tässä pitäis nakertaa?

Sitten se kieroutunut kodinhoitaja on vaihtanut lapseni. Ne kiltit, suloiset, avuliaat lapset se ilkeä kodinhoitaja on vienyt pois ja tuonut tilalle huutavia, kiukuttelevia, sottaisia, laiskoja lapsia. Miten se kehtaa? Järkyttynythän tässä on pieni ihminen suuressa maailmassa.

Niin, että etsitään uutta kodinhoitajaa. Palkka on hyvä. Jotain 5-10 euroa kuussa. Lisäksi loistavat edut kuten vaativa, vittumainen, pahantuulinen, ärsyttävä työnantaja. Tämä ei koske Brad Pittiä eikä Johnny Depppiä. Heille työnantaja antaa ihan mitä vaan.. Ahhh....

No, olisipa pitänyt arvata, että tää menee taas perjantaijuttu-tasolle...