Tollasella sanalla on siin blogiini löydetty... ei ole totta! Ja vielä aika moni... Ehkä se kuvaa jotain minusta? Ehkä ja ehkä joo.

Tänään tapahtui jotain tärkeää. Sellaisia elämän peruspilareita ja tukikohtia mitä voi elämässä tapahtua vain kerran. Sellainen hetki joka säilyy muistoissa ja joka jakaa elämän ennen ja jälkeen tapahtuman. Aika itse tapahtuman aikana meni kuin siivillä ja ennen kuin huomasinkaan niin oli varmaan tunti kulunut. Niin pieni hetki ja niin iso asia ihmiskunnalle...

Eli meni meseneitsyys. Vihdoinkin. Kiitos hellävaraiselle vastapuolelle... Saitko pussit tyhjennettyä? Siis ne roskapussit. Mitä te ihmiset oikein luulitte? hah hah...

Kun nyt sain vihdosta netin toimimaan ja aika monella on mese käytössä niin ehkä voin pitää yhteyttäkin... Ai, mutta ei ole aikaa... Tänään eka ilta vain kotona. Sunnuntaina on jopa vapaa päivä. Hyvin menee, mutta menköön.

Onko kenellekään käynyt niin, että soittaa jollekin ja sitten unohtaa ennen kuin se toinen vastaa kenelle soittaa? En tarkoita, ettäkö niin olisi käynyt minulle... Olisi voinut jos olisi ensin soittanut pankkiin, kosmetologille, isännöitsijälle, kampaajalle ja sitten ystävälleen ja samalla selannut vaikkapa kalenteriaan ja miettinyt mille päivälle saisi lääkärin. Ihan vaan voisi...

Huomenna on hyvä päivä. Tänään oli paha päivä. Tänään hierottiin käsiä. Juuri niitä samoja, jotka olivat eilen jumpassa. Juuri niitä samoja käsiä, jotka ottivat liian painavat puntit jumppaan koska kevyemmät olivat kaikki varattuja. Juuri niitä lihaksia joita käytettiin niillä liian painavilla painoilla... Juuri niitä samoja, joita ei voinut kuvitellakaan käyttävänsä tänään...

Huomenna on hyvä päivä koska hierotaan takapuolta, juuri sitä mikä on aivan jumissa ollut jo monta viikkoa. Huomenna on Veeralla joulu! Olisko sitä voinut alaa paremmin vaihtaa? Opiskeluaikana hierotaan joka ikinen päivä ja itse joutuu hieromaan urheilua harrastavia miehen alkuja... Ihan kamala paikka! Yritän toipua...