Nyt oli aikaa lukea muiden blogeja ja aika moni on miettinyt viimeisissä kirjoituksissa tätä kuluvaa vuotta. On ollut sitä ja tätä. Niin on. En haluaisi ajatella koko vuotta koska se on ollut liian kasvattava. Eli toisin sanoen on tullut paskaa niskaan koko rahalla. Muutama viikko sitten kun olin baarissa ja juttelin erään henkilön kanssa joka valitteli, että on sitä ja tätä ja kamala vuosi eikä kenelläkään voi olla näin kurjaa. Aloin kertoa omasta vuodestani enkä päässyt kuin toukokuuhun niin tämä voivottelija sanoi, että riitää jo. Minä "voitin". Enkä edes kertonut kahta pahinta. On muutama asia josta en puhu enkä pukahda vaan yritän unohtaa. Ja suoraan sanottuna en niitä olisi ansainnut. Ei kukaan. Että suhteutetaan näitä asioita sitten oikeasti. Jos nyt vähän töissä tai opiskelussa on rankkaa ja rahat tiukalla niin sehän ei oikeasti ole vielä mitään. Jokaiselle tulee jossakin elämänvaiheessa tiukempaa mikä on hyvä asia. Sillä ne vastoinkäymiset saa näkemään asioita eri näkökulmasta eikä enää viitsi rutista kaikesta turhasta. Ilman vastoinkäymisiä ei kukaan voi kasvaa henkisesti.

Hyvää tässä vuodessa on ollut se, että en ole saanut hiv:ä enkä muitakaan parantumattomia tauteja/sairauksia. Hyvää on ollu se, että olen saanut tutustua ihaniin ihmisiin opiskelujen kautta. Hyvää on ollu se, että tässä sitä vielä ollaan. Tämä vuosi on ollut ehdottomasti rankin kaikista. Ei edes vuosi 2004 ollut näin raskas. Suunnitelmia ensi vuodelle ei ole. Niitä on ihan turha tehdä kun kaikki aina menee kuitenkin pieleen. Unohdin muuten isäni syntymäpäivän. Onnea! Niin kiirettä on ollut, että ei voi muistaa enää mitään. Tälläkin viikolla en ole ehtinyt kauppaan kuin kerran. Veli ja kuopus ovat käyneet kun antaa rahat ja ostoslistan käteen. Nämä 60-70 tuntia viikossa töitä ja opiskelua alkavat viedä mehut jo meikäläisestä. Huomenna on kaksi hierontaa niin en ehdi kuntosalillekaan töiden välissä. Siellä muuten käy yksi ihan kivannäkönen poitsu... Kyllä muuten ehdinkin!