Ihan tollainen on tunne. Yövuoron jäljiltä sekainen olo. Kurkku ja korvat edelleen kipeät. Pitäis varmaan mennä nyt jo lääkäriin? Olen kyllä ihan kuollut. Pyykkiä on tullut niin paljon, että pakko jo pestä niitä. Löysin kivan yllärin pyykkikopan pohjalta. Esikoiseni oli jättänyt märän pyyhkeen sinne... Ollut puolitoista viikkoa... Että lähti sitten kasa vaatteita suoraan roskiin. Ei ollut ensimmäinen kerta. Toivottavasti esikoisen äitipuoli pesee hieman useammin pyykkiä (isänsähän ei pese nimittäin) kun minä. Ettei tule tällaisia yllätyksiä... hih hih..

K. piti tulla hierontaa, mutta on kai unohtanut kun pyysi sinne menemään. Aion käyttää senkin ajan erittäin hyödyllisesti. Teen muutaman opiskelutehtävän. Niihin menee juuri se tunti. Vai sittenkö katsoisi videolta keskiviikon Greyn anatomian? Mietitäänpä vähän... Toisaalta kun opiskelee urheiluhierojaksi niin toi anatomia puoli olisi aika tärkeää. Eli kaivan jäätelöä pakastimesta ja katson telkkaa. Paitsi etten voi syödä jäätelöä kun kurkku kipeä.

Sunnuntaina olisi täällä rakkaassa kotikaupungissa se sama bändi mitä olin viime perjantaina katsomassa muualla. Pitäisikö lähteä? Maanantaina koulukin alkaa vasta kello11..

K soitti tosiaan ja kertoi, että oli nähnyt Herra M:n parina päivänä. On ilmeisti leikkaus onnistunut kun kävelee omilla jaloillaan. Voi, voi. Juuri nyt ei kyllä kiinnosta yhtään hänen asiansa. Pikemminkin ärsyttää.

Kuunnelkaa tätä hiljaisuutta... Esikoinen ei ole huutamassa. K ja Arja lupasivat tulla raivoamaan tänne välillä jos tulee ikävä meteliä. Kyllä on taas ystävät niin huomaavaisia. Kiitos jo etukäteen. Rakastan, rakastan ja paloina pakastan.