Herra R soitti ja pyysi käymään. Muuten ei huono idea, mutta kun hänellä oli lapset. Lupasin paniikissa mennä Kuopuksen kanssa käymään. Rauhottavat olisivat olleet tarpeen mitä lähemmäksi Herra R:n kotia päästiin. Ei perkele! Lasten esittely. Vieraiden lasten tapaaminen. Pelottavaa! Hyvä, etten oksentanut paniikista pihalla.

Mutta mitä pätee omien lasten kasvattamiseen pätee myös muiden lasten valloittamiseen. Eli shipsipussi mukaan = lahjontaa. Koska tuleva ammatti on urheiluhieroja niin lapset sitten loppupeleissä vinkuivat hierontaa. Neiti 2-v. läträsi onnessaan öljyllä isänsä (ja lähinnä omia) käsiä ja uskaltautui loppupeleissä itsekin hierottavaksi. Herra 4-v. sitten läträsi sillä öljyllä oikein tosissaan kun osasi itse (miltei) kaataa pullosta öljyt... Halusi ehdottomasti käsihieronnan ja koska hieronta addiktioi vaati lisää. Onneksi isänsä pyysi jo kahville siinä vaiheessa. Että kai ihan kivasti meni. Ei ne lapset niin kamalia olleet. Yksi on vielä tapaamatta...

Neiti 2-v:stä tulee vielä ongelma.... Siis Neiti Mustis ja Minä Määrään. Tänään meni hyvin, mutta jatkossa ei varmaan kannata niitä lapsia tavata. Näytti Neidin pöytätavat siltä, että ei tämä tyttö niitä kovin kauan katsele...

Kuopus kysyi matkalla kotiin, että mihin kouluun hän menee jos muutetaan Herra R:lle. Meinasin ajaa ojaan. Sanoin, että ei todellakaan muuteta. Ei niin ikinä. Että taisi Kuopus tykätä... Mutta herraisä, että muuttaisi jonkun miespuolisen kanssa asumaan. No Thank You! Joku raja.

Siskoni mies lupasi muuten opettaa Herra R:lle ruuanlaittoa. Kamalan kätevää kun on suvussa kokki. Sitten kun Herra R osaa laittaa muutakin kuin kanasalaattia niin hän voi tehdä minulle ruokaa... Jos ei halua niin voin aina muistuttaa tästä tauti asiasta... Tulee niin pahamieli... Ai, kiva. Paahtopaistia tänään, kiitos.