Serkullani on siis tänään iloinen juhlan aihe: syntymäpäivä. Lähetin hänelle onnittelut ja takaisin tuli masentavalta kuulostava palaute: "Itkettää jo tämä ikä". Heh heh.. Onneksi olen kaksi vuotta nuorempi.. Heh heh

Ei naurata sitten keväällä, ei.

Lapsellani on ensi perjantaina ja ystävälläni A.L:llä lauantaina ikääntymisjuhlat. Mitäköhän sitä heille keksisi... Jos ostaisi uuden auton A.L:lle ja lapselle videotykin ja isomman huoneen..

Luoja tätä ironian määrää... Taidan odotella kuitenkin sitä kauan luvattua hoitajien palkankorotusta.

Eilisessä lehdessä (tai joku päivä) oli joku ille-idiootti kirjoittanut, että hoitajat ovat ahneita kun vaativat lisää palkkaa. Moro-päivää vaan. Voisi se henkilö tulla kanssani juttelemaan. Teen vuorotyötä , joka tarkoittaa etten ole koskaan kotona. Se ei tarkoita, että minulla olisi 5 töitä ja 2 vapaata. Se tarkoittaa, että minulla voi olla 6 töitä ja yksi vapaa. Se tarkoittaa sitä, että minä tilipäivänä maksan laskut ja tilillle jää 100 euroa. Se tarkoittaa sitä, että minä olen melko usein mustelmilla sekä ulkoisesti että sisäisesti koska minua lyövät ja solvaavat muistihäiriöiset ihmiset. Minä siivoan niskaan asti ulottuvan ulosteen pois samalla kun asukas hakkaa minua. Minä hymyilen kun minua huoritellaan koska en päästä asukasta ulos "täältä lukkojen takaa". Miksi? Koska hän eksyisi koska ei muista.

Siksi minä teen vuorotyötä ja saan paskaa palkaa koska jostain kummallisesta syystä osaan iloita niistä hetkistä kun saan todellisen yhteyden ihmiseen ja kykenen auttamaan. Niinkuin eilen. Eräs asukas, joka juuri ja juuri pääsee kävelemään tuli etsimään minua illalla käytäviltä koska halusi antaa minulle keksipaketin. Hän oli suurella vaivalla käynyt kanttiinissa ostamassa sen.  Hän oli niin kiitollinen siitä, että olen hieronut hänen kipeitä jalkojaan aina iltavuorossa, että halusi antaa minulle jotain. Kyllä siinä kyynel meinasi herahtaa silmäkulmasta...

Että haista sinä saatana paska joka sanot, että hoitajat ovat ahneita!