Äitini luki blogia ja kommentoi, että olenko tulossa taas masentuneeksi. Vastasin, että ei voi tulla jos on jo. Ihan kuin tämä sairaus loppuisi noin vaan ja alkaisi noin vaan. Olen ollut masentunut jo pari vuotta. Ei se ole mitään alakuloa kun elämä potkii päähän (ex:lle terkkuja) vaan erään välittäjäaineen puutos aivoissa. Eli aivoistani puuttuu jotain. Olen siis puutostilassa. Tiedän miltä pahimmillaan tuntuu. Silloin kun ainoa ajatus on, että miten tappaisi itsensä. Mutta onneksi on niin masentunut, että ei jaksa/pysty/kykene tekemään asialle mitään. Ei voi tehdä muuta kuin itkeä ja nukkua. Nukkua ja itkeä. Ei pysty käymään kaupassa. Ei pysty siivoamaan (tiedoksi vaan siskolle, joka joka v...n kerta käydessään valittaa jostain sotkusta), ei pysty vastaamaan puhelimeen. Ei vaan pysty. Onneksi sain lääkkeet ajoissa. Onneksi tajusin oman tilani. Onneksi on ystäviä, jotka olivat tukena. Onneksi on onnea. Sitä on niin helppo sanoa, että ryhdistädy ja tee itsellesi jotain. Näin minäkin ajattelin vielä muutama vuosi sitten. Mutta lukekaa rakkaat ihmiset mitä se masennus oikeasti on. Onneksi asioista on alettu puhua ja lääkärit ottavat asiat tosissaan. Ettei käy niin kuin entiselle (aivan ihanalle) työkaverilleni: lapsi kuoli, äiti jäi henkiin. Näitä tarinoita lukee lehdestä. On niin helppo tuntematta toisen ihmisen tilannetta syyllistää. Kuinka kukaan voi tappaa itsensä? Kuinka kukaan voi tappaa lapsensa? Nämä ovat vieläkin yhteiskunnassamme tabuja asioita. Niin vaan voi tehdä kun on tarpeeksi paha olo monta vuotta. Puhukaa. Puhukaa. Ymmärtäkää. En tiedä auttaako se mitään, mutta yritetään.

Tässä tuli nyt aika rankkoja juttuja, mutta ne ovat osa elämää. Asioiden peittely ja piilottelu ei ainakaan auta. Joten niitä on tuotava julki. Pistettävä itsensä likoon. Mutta nyt iloisempiin aiheisiin! Pääsin työpaikkahaastatteluun! Ja eräs ystävänikin pääsi (tosin eri hommiin, se on insinööri.. You know). K:lla on maanantaina psykologiset testit. Saas nähdä pääseekö läpi. Sen pitäs olla seurallinen, mutta se ei ole. Sen pitäis olla joustava, mutta mitäs sitä joustaan kun on aina oikeassa. Sen pitäis pistää parastaan, mutta silläkin on masennus. Mutta sillä on uusi, aivan sairaan-homo-sika-hyvännäköinen tukka. Et se saa sen paikan! Love You K!

(Hitsi. Jos se saa sen paikan niin multa menee lapsenvahti alta. Ja puoli-ilmanen kotiavustaja. Ja ulkoiluttaja. Ja sihteeri. Ja viikko baariseuralainen. Nim. En koskaan käytä ystäviäni hyväksi)