Kannatti lähteä Särkänniemeen päättäjäisiin. Siellä esiintyi muun muassa Peer Günt, Negative ja aaahhh Poets of the fall. Ja päälle päätteeksi ilotulitus, joka oli mahtavaa katseltavaa. K:n kanssa olimme aivan mykistyneitä. Lopussa tuli taivaalle isoja punaisia sydämiä. Jäin minäkin kerrankin hiljaiseksi.
Sanoinkin K:lle, että jos joku joskus meikäläistä kosisi niin sellaiset sydämet kun taivalle leiskauttaisi ja polvilleen menisi niin jo lähtis tämä tyttö. En voi nyt kyllä sanoin kuvata miltä taivas näytti. Harmittaa kun jäi kamera kotiin.

Kuopuksen kanssa olimme katsomassa kaloja ja rauskujen kohdalla tyttö huudahti:
-Äiti kato kuinka rumia. Onneksi sä et ole noin ruma.
Niinpä. Oli taas mieli korkealla... Nyyh.
Lapsellani on selvästi jokin rumuuskausi meneillään. Kaikki on hänestä rumia ja varsinkin kun minulla on muutama luomi kädessä ja kaulalla niin niistä kyllä jaksetaan huomauttaa. Tulee kohta trauma...

Alku viikosta olin kuntosalilla ja saunasta tultuani tämä sama kyseinen lapseni huomautti, että äiti meikkaa kun olet niin ruma ilman meikkiä. Mukava kuulla... Miten se sanonta menikään, että on vain kahdenlaisia naisia... Eli tarttee laittaa sitä meikkiä vaan lärvään...