Juuri nyt ei voi sanoa kuin, että just joo. Meni nekin pikkujoulut sitten kohua aiheuttaen... Eikä ollut edes meikäläisen syy!

Kävin allekirjoittamassa lastenvalvojalla jonkun paperin liittyen siihen kun poika muutti isälleen. Oli harvinaisen mukava reissu. Oksetti ja pyörrytti koko matkan. Olisi tietenkin voinut jättää sen puolikkaan punaviinipullon juomatta. Tai sen kuoharipullon. Tai sitten baarissa.

Pyykkitupa varattu ja siivota pitäisi ja pakata loput lahjat. Ruokaa en ehkä tänään laita.

Joulukortteja en ole sitten lähettänyt tänä vuonna yhtään. Jos joku jää kaipaamaan minulta joulukorttia niin ensi vuonna on aikaa kirjoitella niitä. Tässä on vain ollut yksinkertaisesti aivan järjettömän kiire kolme kuukautta joten on jäänyt postit laittamatta. Joten Hyvää joulua kaikille rakkaille ihmisille!

Niin siitä pikkujoulusta. Koulussa on yksi poika joka koko syksyn on suureen ääneen kailottanut kuinka tykkää itseään vanhemmista. Ei siinä mitään. Antaa tykätä. Eilen sitten vuodatti kuinka minä ja kaimani ollaan maailman ihanimpia ihmisiä ja kuinka elämä on pelastettu kun on meihin tutustunut. Ei siinä mitään. Ihania ollaan. Baarissa sitten tämä yksi poika ikään kuin alkoi pussailla. Nyt en sano, että eikä siinä mitään kun oli. Nimittäin on kaksi asiaa joista en tingi. Ensinnäkin koulu/työkavereihin EI seota. Toiseksi vaikka olen noita nuorempia tapaillut niin joku raja on oltava. Jossain tulee ikäraja jonka toiselle puolelle ei mennä. Ja se on silloin kun toinen on 21! Ei saatana!

Soitin hätäpuhelun tänään kaimalleni ja se vaan tyynenä totesi, että toihan oli nyt niin selvää. Ei hän yhtään ihmettele, että toinen yritti kun on se on nyt ollut vain niin selkeää, että se on aivan ihastunut. Ei saatana taas! Luulen, että se maaliskuun koulun kanssa tekemä laivareissu jää väliin... En rupee neljää päivää juokseen karkuun. En. Voi saatana jälleen...