Jos eilinen päivä oli ihana ja täydellinen niin tämä päivä oli sitten kaiken sen vastakohta.

Aamu alkoi esikoisen huudolla. Se jatkui sillä kun esikoisen opettaja soitti. Se jatkui sillä kun opettajalle EI ollut mitään mukavaa asiaa. Se jatkui sillä, että lapsi lintsasi koulusta. Sitten se jatkui niin, että kuopuksen isä jatkoi sitä viime viikkoista syyllistelyä, haukkumista ja paskaa. Tuli vaikka kuinka monta puhelua (joihin en jaksanut aina vastata) sekä useita viestejä. Itkin sitten tunnin kun oli niin järjettömän väsynyt ja paha mieli. Tuntui taas, että tätä paskaako tämä elämä on.

K. laittoi mun ex:lle viestin, että jättää vihdoinkin rauhaan. Taisi uskoa kun ei ole puoleen tuntiin kuulunut mitään. Mikä ihme noita äijiä vaivaa? Just nyt ei vaan tajua. Enkä jaksa edes miettiä. Juuri nyt miespuoliset ovat aika syvältä. Että kaikki te ystävät on ihan turha ihmetellä, että olen ollut kuusi vuotta jo sinkkuna!

Lisäksi haistatin pas...t Herra M:lle. Hän menee selkäleikkaukseen ensi keskiviikkona ja halusi "jotain mahtavaa kokea" ennen sitä. Ihan vaas JOS leikkaus ei onnistu. Sanoin, että vedä k---n run---u. Siinä sille mahtavaa... Siirsin hänen puhelinnumeronsa kohtaa Älä vastaa j-p...

Jokseenkin koomisinta tässä koko päivässä on se, että se ihminen joka sai minut tänään nauramaan oli mies!  Ei jumankauta juu nääs päivää... Itse on maailman miesvastaisin ja kyllästynein koko vastakkaiseen sukupuoleen ja sitten se samainen sukupuoli saa nauramaan. Hivenen on kahtiajakautunut olo. Noh, pääasia, että tulin huomattavasti paremmalle tuulelle. Luojan kiitos THE mese!