Tänään oli tarkoitus kirjoittaa vaikka mitä. Sitä että kuopus pärjäsi hienosti illalla kaksi tuntia yksin ja sitä että hän oli tehnyt äidilleen ruokaa. Piti kirjoittaa, että taustamusiikkina oli Playboy Hanna (lapsi oli ihan itse valinnut kappaleen). Piti kirjoittaa miten kuopuksen isä oli taas HenryHysteeri.

Mutta olikin pakko alkaa miettiä, mitä jos minun lähipiirissä on joku joka voi niin pahoin, että tapaa muita ihmisiä. Mitä jos se olisi tapahtunut minun lapseni koulussa? Mitä jos ja mitä jos. Mutta jollain on ollut  paha olo ja todella kauan ja jonkun muun lapset olivat koulussa ja jonkun muun omainen oli koulussa. Kaikilla heistä oli varmasti sukulaisia, perhettä, ystäviä. Heiltä kaikilta lähti tänään pois joku jota ei kukaan voi korvata.

En voi koskaan sanoa mitään mikä helpottaisi heidän oloaan jota tämä Jokelan tragedia koskettaa. Olen vain sanaton, järkyttynyt. Halaisin kaikkia jos vain voisin. Jaksamisia...