Hyvä kun pystyssä pysyn. Jalat tutisee minkä kerkii ja hyvä kun pysyy lusikka kädessä kun on tunto mennyt. Olin kahteen viikkoon ensimmäistä kertaa salilla. Auts! Nyt on kyllä aivan mahtavan euforinen olo. K. karkasi jo ensimmäisen jumpan jälkeen, mutta meikäläinen veti toisen ja jäi vielä crosstreinaileen jumppien jälkeen. Ou jee... Arvatkaa kuka ON huomenna KIPEÄ?

Nähtiin salilla K:n pikkuvelikin. Tekeeköhän se siellä mitään? Hän on nimittäin AINA kun tapaan hänet salilla niin venyttelymatolla... tekemättä mitään... tai ainakin siltä se näyttää... Tosi outoa? Toisaalta ei kyllä ainakaan hauiksesta huomaa, että on salilla ollut (heh heh.. tiedän, että se lukee tätä.. heh heh).

Onko kukaan ajatellut miksi kuntosaleilla ja jumppahuoneissa on niin järjettömän paljon peilejä? Minua ainakin ärsyttää ne. Näkee itsenä joka kulmasta eikä auta vaikka kuinka vetää mahaa sisään. Aina jostain tursuu joku läskin palanen. Sitten rupee ottaan ihan älyttömästi päähän ja on itselleen ja omille läskeilleen niin vihainen, että on pakko mennä seuraavana päivänä uudestaan. Niin ne peilit toimivat! Ne ovat kuin vanhemmat. Uhkailevat, lahjovat ja kiristävät. Uhkailevat peilikuvalle, että kato mikä pullero nyt olet ja ajattele mikä olisit jos et kävisi. Samassa lauseessa ne peilit sanovat, että jos tulet uudestaan niin tehdään susta läski laiha. Niin ne sanoo! Selvää lahjontaa. Ja kiristävät. Hermoja. Ovelia nuo nykyajan peilit...