Ei o. Kun kuukausi sitten lopetin Cipralexit niin paniikki oli koko ajan takaraivossa, että pärjäänkö ilman. Hyvin on mennyt alkukiukunpuuskien jälkeen. Olo ihan jaksavainen vaikka vähän väsy onkin kun ei ole lomia juuri ollut reiluun vuoteen. Pyysin saada syyskuussa muutaman lomapäivän.. ei irtoo. Pyysin muutaman palkattoman ja hommasin sijaisenkin. Ei irtoo. Mikäs tässä sitten ollessa. Lataamokeikkaa odotellessa. Luulisi, että työnantajalle (ja työyhteisölle) edullisempaa olisi antaa ne muutama palkaton päivä kun se, että olen kuukauden poissa sairaslomalla. Niin sitä luulisi..

Kirja idea masennuksesta on edelleen hautumassa ja aion sitä aloittaa tosiaan kun nämä muut opiskelujutut saa hoidettua alta. Kaikkea muutakin ideaa on, mutta kun on pakko olla töissä niin voi maksaa laskut. Tähän tulee onneksi muutos ensi vuoden alussa kun myyn toisen asuntoni vuokralaisille ja saan käteistä sen verran, että voin tehdä kevään vaan irtokeikkapäiviä ja keskittyä kirjoittamiseen sekä opiskeluun. Siitä tuli mieleen, että se näytelmä on vaiheessa. Ihme. Sitten oli netissä avoinna joku rakkausruno kilpailu. Tarvinee osallistua kun on maailman rakkausrunoisin ihminen (pakkopullaa ja -viineriä), mutta otan sen haasteena. Jos ei osaa niin on pistettävä itsensä osaamaan!

Rakastan, rakastan, rakastan. Sinua, sinua, sinua. Oletko, oletko, oletko? Olemassa, olemassa, olemassa. Mutta, mutta, mutta. Missä, missä, missä? Etsin, etsin, etsin. Enkä, enkä, enkä. Näe, näe, näe. Kuule, kuule, kuule. Tunne, tunne, tunne, ehkä, ehkä, ehkä. Maistan, maistan, maistan. Xylitol, xylitol, xylitol. Purkan, purkan, purkan. Ja, ja, ja. Tunnen, tunnen, tunnen. Tutun, tutun, tutun. Tuoksun, tuoksun, tuoksun. Koivun, koivun, koivun. Ja, ja, ja. Tuulen, tuulen, tuulen. Kätesi, kätesi, kätesi. Iholla, iholla, iholla. Rakastan, rakastan, rakastan. Unissa, unissan, unissa.

Olipa muuten kamala. Just nyt ei parempaan pysty.