Toissapäivänä kävin autopesussa. Eilen oli pakkasta. Eilen ei kuskin puoleinen ovi auennut. Kaikki muut kyllä. Minä sitten kirosin pakkasta ja jäänyneitä tiivisteitä auton ovessa ja kuljin autoon apukuskin puolelta. Otti vähän enemmän kuin vähän päähän. Aamulla työvuorosta päästyäni siis jälleen kerran kipusin apukuskin puolelta ratin taakse ja ajetelin kotiin. Riisuin vaatteet ja laitoin pyjanman. Otin, siis meinasin ottaa puhelimeni ja laittaa kellon soimaan yhdeltä. Ei ollut puhelinta. Oli jäänyt työpuvun taskuun. Puin päälle ja hain töistä puhelimeni ja menin uudestaan nukkumaan. Herättyäni lähdin ajelemaan sitten kohti entistä kotikaupunkiani. Kävin matkalla tankkaamassa ja siinä rahapussia etsiessäni tökkäisin vahingossa ovessa olevia nappuloita. Kokeilin auton ovea. Se aukesi.

Että olin sitten niin idiootti, että olin kulkenut kaksi päivää apukuskin puolelta vain siksi etten tajunnut kuskin puoleisen oven olevan vain lukossa!!! Olin ilmeisesti edellisenä päivänä tökkässyt samanlailla sitä salakavalaa nappulaa kun nousin autosta kädet täynnä rojua.

Mitä tästä opimmekaan? Ei sitten yhtään mitään!