Pakko olla paniikissa kun ensinnäkin Herra R on niin mahdottoman ihana. Toiseksi tämä tuleva rahatilanne alkaa panikoiduttaa. Eli yksi palkka tulossa ja sen jälkeen ei mitään tietoa millä lainat maksaisi. Noh eiköhän nekin asiat selviä ajan kanssa.

Vastailin eilen sähköposteihini joita oli sitten kertynyt muutamassa päivässä jo yli kolmekymmentä. Ihanaa kun on ystäviä! Toisen kummityttöni äidille kertoessani Herra R:stä niin totesin, että jos hän on palkkio kaikista näistä kamalista vuosista niin sitten kannatti kärsiä. Todellakin! Jos kaikki vajoaa kasaan niiin ei siinä sitten mitään. Paska elämä jatkuu (tai sitten ei). Toivottavasti ei sillä, sitten joku saa viedä meikäläisen väkisin osastolle vahvaan lääkitykseen.

Ihana ex:kin laittoi postia eilen. Kovin mukavaa kuinka hän siinä taas korosti omaa reilua toimintaansa. Kuinka ei tosiaankaan halua soittaa minulla vaan lapselleen. Syyttää minua kun haluan kuuden vuoden häiriköinnin jälkeen kotirauhaa. Juu Päivää. Se ei siis todellakaan näe millainen on! Neiti ei halua vastata isänsä soittoihin ja sitten syytetään minua.  Nyt puoliuhkailtiin taas sossulla. Hyvä ex! Tää tulee niin sun käsillesi...

Ja äitini: turha loukkaantua tämän ex:n puolesta. Hän on kaikki ansainnut. Minä en ehkä puolestani ansainnut sitä, että hän potki ensimmäisen kerran minua ollessani neljännellä kuulla raskaana elokuun lopussa 1999. Enkä sitä myöhemmin potkittua lonkkaa joka vaivaa vieläkin. Alkaa nyt nimittäin jo vituttaa se "ex oli hyvä jätkä"-meininki. Ja mielestäni lasten ei olisi tarvinnut kuulla kuinka heidän äitiään huoriteltiin päivittäin. (Ja sitten todellakin aivan turhaan.) Jos se jostain on hyvän vävyn merkki niin on.

Kuten Te Rakkaat Ystävät olette sanoneet, niin toivottavasti kaikkien näiden huonojen kokemusten jälkeen tulee vihdoinkin jotain positiivista niin sitä tosiaan toivon. Tiedän, että kun toisella (ja kohta minullakin) on oma firma niin aika tiukalla. Eilen Herra R oli ainakin puoleen yöhön töissä ja varmaan nytkin jo aloittanut työt. Ei siinä mitään. Tarvii elää sen faktan kanssa, että yhteinen aika on harvassa. Onneksi voi soitella ja viestiellä..