Minulla on varmasti käynyt maailman paras säkä ja onni työkavereiden suhteen. Edellisessä työpaikassa (jossa muuten nyt olen tekemässä keikkaa) on aivan ihanat työkaverit joita kaipaan kovasti. Muutaman kanssa ollaan pidetty ihan aktiivisesti yhteyttäkin (Kirkkonummelle terkkuja!) ja vaikka en olisi yhteyttä pitänytkään niin ajatellut olen (terkkuja Hesaan!). Sitten illan piristykseksi keväinen työkaveri laittoi sähköpostin jossa luki vain, että ihanaa kun olet olemassa. Kyllä on mukava kuulla, että on jotain merkitystä tällä olemassa ololla. Sitten on mukava kun sain kevään olla eräällä ihanalla osastolla, joista osan kanssa meilaillaan ym. Sitten kesäkuussa olin yhdessä paikassa, jossa olen tehnyt keikkaa vuoden verran ja sieltä tytöt välillä soittelee ihan vaan kuulumisia. Se työpaikka tuntui ihan kodilta. Harmi kun on niin kaukana, että työmatkoista tulisi aika pitkät.

On aivan ihanaa kun voi mennä töihin innoissaan uudesta päivästä. Vanhuksetkin nauttivat siitä kun hoitajat nauravat ja ovat iloisia. Ei kukaan jaksa mitään kurttusuita katsella. Ja ajatelkaa nyt jos ainoat ihmiset jotka päivän mittaan näette olisi jotain mutrusuita. Kyllä minusta ainakin olisi kurjaa elää sellaista elämää. Nyt muistin, että piti ottaa lapsista kuvia mukaan tänne ja näyttää muutamalle asukkaalle. He ovat tässä parin päivän aikana kyseleet lasten kuulumisia ja lupasin tuoda kuvia. Kyllä se vaan niin on, että jos viikossa viettää miltei 40 tuntia jossain niin parempi olisi nauttia siitäkin ajasta. Tämä tekee muuten ajallisesti noin 1840 tuntia vuodessa eli yhteenputkeen 80 päivää. Olisi se kamalaa olla vastoin tahtoa 80 päivää ikään kuin vankilassa jos työstään ei nauti. Että nyt jokainen tekemään jotain oman työilmapiirin parantamiseksi!